Defenssit - turva vai vankila

Jokaiselle tapahtuu elämässä joskus asioita, mitä on vaikea käsitellä. Tällöin mieli alkaa tiedostamattomasti käyttää jotain defenssiä eli puolustusmekanismia, minkä avulla todellisuus tavallaan vääristyy ja tunteita on helpompi kontrolloida. Defenssit ovat joissain tilanteissa välttämätön keino antaa mielelle aikaa ottaa tapahtumat vastaan totuudenmukaisesti, mutta kuten muukin hyvä ja hyödyllinen, liiallisesti käytettynä defensseistä tulee mielen vankila, mikä estää ihmistä tuntemasta tunteitaan aidosti. Jokaista vastoinkäymistä ei voi sivuuttaa pakenemalla defenssin suojiin, koska silloin menettää kosketuksen ja aidon yhteyden itseensä ja toisiin ihmisiin.

Jerome Blackman on kuvannut yli sata erilaista defenssiä kirjassaan 101 Defenses: How the Mind Shields Itself . Hän jaottelee puolustusmekanismit neljään eri kategoriaan

Alkeelliset – kehittyneet. Vauvalla ei ole lainkaan defenssejä, joten vauva tarvitsee aikuista tyynnyttämään tunnemyrskyjään. Aikuinen voi jo eristää tunteet tarpeen tullen pois, vaikka hän näkee vallitsevan tilanteen inhorealistisen tarkasti.

Tietoiset – automaattiset. Voimme sulkea henkilökohtaiseen elämään liittyvän surun pois mielestä työpäivän ajaksi (supressio). Tiedostamattomassa unohtelussa (repressio) ikävä tapaaminen lipsahtaa tahattomasti mielestä.

Väliaikaiset – pysyvät. Todellisuuden normaalisti sellaisenaan kohtaava aikuinen saattaa käyttää hyvinkin alkeellista defenssiä, kuten kieltämistä, sopeuttavana aikalisänä. Tosiasioiden jatkuva ja kaavamainen kieltäminen voi johtaa suuriin vaikeuksiin. Defenssiä voidaankin verrata laastariin. Laastari voi aluksi suojata haavaa mutta pitempään pidettynä se on omiaan hidastamaan paranemista.

Yksittäiset – päällekkäiset. Pakonomaisen hilpeilyn avulla voi yrittää peittää taustalla luuraavaa surua ja masennusta. Mutta jos alkaa selitellä pakonomaista vitsailuaan uusilla kaskuilla tai piikikkäällä vähättelyllä, puhutaan päällekkäisestä defenssistä.


Mitä ihmettä nämä mekanismit sitten ovat käytännössä?

PSYYKKISET PUOLUSTUSMEKANISMIT


1. Projisointi eli kohteensiirto. Ongelma heijastetaan itsensä ulkopuolelle.
2. Tukahduttaminen. Tunteet käännetään sisäänpäin ja ne tulevat esiin epäsuorasti.
3. Kieltäminen. Tosiasia kielletään täysin tai sen merkitys kielletään itselle.
4. Torjunta. Asia tai tunne kielletään osittain. Haavoittuvuuden kieltäminen muuttuu usein kyynisyydeksi tai tunnekylmyydeksi.
5. Projektio. Oma tiedostamaton tunne heijastetaan toisiin.
6. Introjektio. Toisten tunteiden ottamista omaksi.
7. Kompensaatio. Kohde korvataan toisella. Tyypillistä riippuvuuksissa.
8. Sublimaatio. Toiminta jalostetaan sosiaalisesti hyväksyttäväksi.
9. Väistämistoiminta. Tilanteiden tai konfliktien väistäminen.
10. Mitätöinti ja arvon kieltäminen. Oman sisimmän suojaaminen mitätöimällä asian arvoa itselle.
11. Rationalisointi, selittely ja jossittelu.
12. Älyllistäminen eli tunteiden eristäminen mielestä.
13. Reaktionmuodostus. Tunteiden kääntäminen vastakkaisiksi.
14. Spilttaaminen. Mustavalkoajattelu.
15. Huumori. Asioiden kohtaamisen välttely vitsailulla.
16. Kosto tai sen suunnittelu.
17. Takertuminen. Hätääntymisen pakeneminen riippuvuuteen.
18. Fiksaatio. Pakonomainen takertuminen tiettyyn toimintamalliin.
19. Reggressio. Taantuminen jo menneeseen kehitysvaiheeseen.
20. Kehon oireet. Puolustusmekanismien käydessä riittämättömiksi, ihminen oirehtii psykosomaattisesti (esim. vatsakivut, ruuansulatusongelmat, päänsärky, paniikkihäiriö ja lihasjännnitykset).

Lähde: Heli Pruuki, Marjo Timoria & Markku Väätäinen (2013). Parisuhteessa. Tunne itsesi, uskalla rakastaa. Otava.

Itse tunnistan käyttäväni erityyppisissä tilanteissa aika montaakin erilaista defenssiä; joskus mitätöin, joskus tukahdutan, joskus torjun ja joskus rationalisoin. Riippuen tilanteen luonteesta käyttämäni defenssikin muuttuu ja jos mikään muu ei auta, niin keho todellakin oireilee.

Jotenkin omiin puolustusmekanismeihinsa pitäisi tutustua paremmin. Kun toiminta alkaa noudattaa jotain tiettyä kaavaa, kannattaa alkaa miettiä, miksi toimii samoissa tilanteissa samalla tavalla, mitä tunnetta yrittää paeta tai ajatusta vastaan yrittää puolustautua. Kun osaa tunnistaa käyttämänsä defenssit, niin oppii huomaamaan tilanteet, missä niitä käyttää ja siten pääsee käsiksi siihen tunteeseen, mitä yrittää paeta. Onko se riittämättömyys, hylätyksi tuleminen, nöyryytetyksi tuleminen, pettymys tai vaikka menettämisen pelko.

Kuin kaksi koditonta lasta

ne kulkevat käsi kädessä,

Toivo ja Pelko

Yhdessä tulevat,

yhdessä lähtevät

Siinä välissä

puristavat lujaa

toistensa kättä

Joka avaa ovensa Toivolle,

päästää myös Pelon sisälle,

joka ottaa syliinsä Pelon

saa omakseen myös Toivon

Kuin kaksi koditonta lasta

ne kulkevat käsi kädessä

emmekä muuta voi tehdä

kuin seurata samaa polkua

Tommy Tabermann

Miksi olen tälläinen kuin olen?

Jokainen yksilö on kokemustensa ja eletyn elämänsä muovaama. Joku osa minusta tulee kasvatuksesta, joku osa perusluonteesta, joku osa kokemuksista ja joku osa vallitsevista olosuhteista. Menneisyydessä tapahtuneille asioille ei kukaan voi enää mitään, mutta se, miten valitsen niihin suhtautua on kiinni minusta itsestäni. En siis koe, että olisin uhri vaikka minulle on taphtunut jotain sellaista, mikä on vaikuttanut käyttäytymiseeni ja ajatuksiini kielteisesti. Niiden tapahtumien seurauksena olen oppinut toimimaan jollain tavalla, mutta kehityskykyisenä ihmisenä voin muuttaa ajatuksiani ja toimintaani uudelleen takaisin oikeaan suuntaan.

Joskus ihminen suojelee itseään kielteisillä toimintamalleilla niin pitkään, ettei mieli ole enää niin haavoittuva. Osaan eritellä syyt haitalliseen toimintaani, mutta en hae niistä oikeutusta vaan enemmänkin ymmärrystä ja juurisyytä sille, miksi toimin väärin ja vasta sitten voin tehdä oikeanlaisia korjaavia toimenpiteitä käyttäytymiseeni ja ajatteluuni. Jos korjaan pelkkää oiretta ymmärtämättä sen syytä, muutos ei ole pysyvä. Monesti ihmiset käsittävät tämän jotenkin väärin. Jos kerron mikä on saanut minut toimimaan jollain tavalla, niin se ymmärretään niin, että ajattelen, että minulla on oikeus tai lupa tehdä väärin, koska minulle on tehty väärin tai että aion lopun elämääni toimia vaan väärin, koska minulla on siihen syy. Näinhän asia ei kuitenkaan ole ja vahvasti tuntevana varmasti kärsin itse enemmän, kun kohtelen toisia huonosti. Sitä on kovin vaikea antaa itselleen anteeksi ja taas toisaalta haluaisi toiselta hiukan ymmärrystä ja tukea.

Olen tottunut pärjäämään yksin ja olemaan itsenäinen, kenestäkään riippumaton. Se on tavallaan hyvä asia, mutta kuten kaikki muutkin hyvät asiat, liiallisena annoksena sekin kääntyy joskus itseä vastaan. Kun liian pitkään yrittää pärjätä yksin, tulee avunpyytämisestä vaikeaa ja vastaanottamisesta vielä vaikeampaa. Sujuvasti osaan auttaa muita vaikka itselläni olisi mikä tahansa tilanne ja kun joskus yritän itse pyytää apua, enkä sitä saa, se tuntuu epäreilulta ja epäoikeudenmukaiselta. Vaikka olen edelleen keskeneräinen, niin minulla on silti oikeus tulla hyväksytyksi juuri tälläisenä. Itse hyväksyn itseni ja tilanteeni tänään, mutta en ajattele etteikö minun silti pitäisi edelleen kehittyä.

Olen tänään vähän enemmän kuin eilen ja vähän vähemmän kuin huomenna!

Tulla lähelle

vaatii sinulta voimaa,

paljon

väkevää voimaa

Olla lähellä

vaatii sinulta rohkeutta,

paljon

paljasta rohkeutta

Päästää lähelle,

sisälle,

vaatii sinulta

vain

uskoa toiseen ihmiseen

-Tommy Tabermann