Please Hear What I'm Not Saying

Please Hear What I'm Not Saying


Don't be fooled by me.
Don't be fooled by the face I wear
for I wear a mask, a thousand masks,
masks that I'm afraid to take off,
and none of them is me.

Pretending is an art that's second nature with me,
but don't be fooled,
for God's sake don't be fooled.
I give you the impression that I'm secure,
that all is sunny and unruffled with me, within as well as without,
that confidence is my name and coolness my game,
that the water's calm and I'm in command
and that I need no one,
but don't believe me.
My surface may seem smooth but my surface is my mask,
ever-varying and ever-concealing.
Beneath lies no complacence.
Beneath lies confusion, and fear, and aloneness.
But I hide this. I don't want anybody to know it.
I panic at the thought of my weakness exposed.
That's why I frantically create a mask to hide behind,
a nonchalant sophisticated facade,
to help me pretend,
to shield me from the glance that knows.

But such a glance is precisely my salvation, my only hope,
and I know it.
That is, if it's followed by acceptance,
if it's followed by love.
It's the only thing that can liberate me from myself,
from my own self-built prison walls,
from the barriers I so painstakingly erect.
It's the only thing that will assure me
of what I can't assure myself,
that I'm really worth something.
But I don't tell you this. I don't dare to, I'm afraid to.
I'm afraid your glance will not be followed by acceptance,
will not be followed by love.
I'm afraid you'll think less of me,
that you'll laugh, and your laugh would kill me.
I'm afraid that deep-down I'm nothing
and that you will see this and reject me.

So I play my game, my desperate pretending game,
with a facade of assurance without
and a trembling child within.
So begins the glittering but empty parade of masks,
and my life becomes a front.
I idly chatter to you in the suave tones of surface talk.
I tell you everything that's really nothing,
and nothing of what's everything,
of what's crying within me.
So when I'm going through my routine
do not be fooled by what I'm saying.
Please listen carefully and try to hear what I'm not saying,
what I'd like to be able to say,
what for survival I need to say,
but what I can't say.

I don't like hiding.
I don't like playing superficial phony games.
I want to stop playing them.
I want to be genuine and spontaneous and me
but you've got to help me.
You've got to hold out your hand
even when that's the last thing I seem to want.
Only you can wipe away from my eyes
the blank stare of the breathing dead.
Only you can call me into aliveness.
Each time you're kind, and gentle, and encouraging,
each time you try to understand because you really care,
my heart begins to grow wings--
very small wings,
very feeble wings,
but wings!

With your power to touch me into feeling
you can breathe life into me.
I want you to know that.
I want you to know how important you are to me,
how you can be a creator--an honest-to-God creator--
of the person that is me
if you choose to.
You alone can break down the wall behind which I tremble,
you alone can remove my mask,
you alone can release me from my shadow-world of panic,
from my lonely prison,
if you choose to.
Please choose to.

Do not pass me by.
It will not be easy for you.
A long conviction of worthlessness builds strong walls.
The nearer you approach to me the blinder I may strike back.
It's irrational, but despite what the books say about man
often I am irrational.
I fight against the very thing I cry out for.
But I am told that love is stronger than strong walls
and in this lies my hope.
Please try to beat down those walls
with firm hands but with gentle hands
for a child is very sensitive.

Who am I, you may wonder?
I am someone you know very well.
For I am every man you meet
and I am every woman you meet.

Charles C. Finn
September 1966

7 tapaa, miten myrkyllisestä ihmissuhteesta selvinneet rakastavat eri tavalla

Me kaikki tiedämme, että treffailu sisältää paljon epävarmuuksia. Suurin osa ihmisistä kokee jonkunasteista epävarmuutta, kun tutustuu potentiaaliseen partneriin. Kuinka lukea toisen ihmisen viestejä ja signaaleja on yksi osa treffailukokemusta. Joskus se on ilahduttavaa, joskus hämmentävää.

Mitäpä, jos ihminen, jota tapailet, on ollut haitallisessa ihmissuhteessa? Valitettavasti hyväksikäyttö on erittäin yleistä yhteiskunnassamme. Traumaattiset kokemukset parisuhteessa ovat pitkäkestoisia ja voivat tehdä elämän ylä- ja alamäet erittäin kivikkoisiksi.

Tässä 7 tapaa, miten ihminen, joka on kokenut parisuhteessaan traumaattisia asioita, rakastaa erilaisesti.

1. Meillä saattaa olla alhainen itsetunto

Hyväksikäytön muodosta huolimatta hyväksikäytetty on saanut vaurioita itsetuntoonsa. Hyväksikäyttäjämme olivat kriittisiä meitä kohtaan ja heikensivät itsetuntoamme. Joskus kerromme itsellemme samoja asioita, kuin hyväksikäyttäjämme "et ole riittävän hyvä" tai "miten kukaan voisi sinua rakastaa" tai "kohtelen sinua väärin, koska olet ansainnut sen". Me tarvitsemme aikaa saadaksemme itsetuntomme korjattua. Voit auttaa ymmärtämällä, että joskus jos olemme synkkämielisiä, se saattaa johtua siitä, että kuulemme näitä kommentteja päässämme. Meitä auttaa, jos haluat puhua kanssamme niistä asioista, koska tiedämme, että sinä et näe meitä samalla tavalla.

2. Me olemme joskus epäluuloisia ystävällisiä eleitä kohtaan

Joskus hyväksikäyttäjät hukuttavat kumppaninsa lahjoihin ja kehuihin yrityksenä vetää heidät elämäänsä nopeasti. Kun toinen on ansassa, hyväksikäyttö alkaa. Jos annat meille lahjoja tai kohteliaisuuksia aikaisessa vaiheessa, me saatamme miettiä, oletko samanlainen kuin hyväksikäyttäjämme oli. Me emme voi sille mitään, se on pelkoa. Kuitenkin, pelkomme taustalla, olemme erittäin kiitollisia lahjastasi. On ihan ok kysyä, mikä on vialla. Joskus meillä on vaan kovin vaikeaa itsekään ymmärtää, miksi käyttäydymme jollain tavalla ja saada omista tunteistamme selvää.

3. Me joskus säpsähdämme helposti

Hyväksikäyttö sisältää fyysistä, henkistä ja sanallista väkivaltaa. Me muistamme hyvin tilanteet, joten kovat äänet, tietynlaiset fyysiset liikkeet ja muut vastaavat asiat voivat muistuttaa meitä väkivallasta. Me saatamme seota, hermostua tai vetäytyä. Me emme voi sille mitään, meidän kehomme ja mielemme muistaa sillä hetkellä väkivallan.

4. Meillä voi olla alkuun vaikeaa makuuhuoneen puolella

Läheisessä fyysisessä kontaktissa oleminen tekee ihmisestä äärimmäisen haavoittuvan. Viimeksi kun uskalsimme olla haavoittuvia, meitä satutettiin. Me haluamme rakastaa ja luottaa uudelleen, mutta meitä pelottaa. Ole kärsivällinen, me haluamme, että ymmärrät, että vika ei ole sinussa vaan menneisyydessämme.

5. Me saatamme yrittää sabotoida suhdetta

Välillä emme uskaltaisi päästää sinua liian lähelle, jotta sinulla ei olisi mahdollisuutta satuttaa meitä ja silloin saatamme alkaa työntää sinua pois. Saatamme purkaa vihaamme, vetäytyä tai olla kriittisiä. Joskus emme edes tiedosta tekevämme niin. Pelko saa meidät toimimaan sillä tavalla. Jos onnistut pääsemään todella lähelle meitä, pelkäämme ja hämmennymme. Yritä ymmärtää, että vika ei ole sinussa. Me todella yritämme avautua ja luoda yhteyttä, mutta joskus pelko ottaa meidät hallintaansa.

6. Saatamme kiintyä liian nopeasti

Joskus ihmiset, jotka ovat kokeneet hyväksikäyttöä, hyppäävät uuteen ihmissuhteeseen rakkaudennälässään ja saadakseen hyväksyntää, mitä haitallisessa ihmissuhteessaan eivät saaneet. Me saatamme haluta sinua viettämään kaiken ajan yhdessä, ehkä muuttaa yhteen, viettää lomia yhdessä, tavata perheesi, kaikki aikataululla, mikä tuntuu sinusta liian nopealta. Me haluamme ihmissuhteen hyvän ihmisen kanssa, emmekä ole kovin varmoja ihmissuhteen säännöistä. Joskus emme kestä surullisuuttamme yksin ja huolehtivan ihmisen kanssa oleminen tuntuu lohduttavalta. Voit auttaa kertomalla, että etenemme liian nopeasti ja että meidän pitää hieman hidastaa. Me haluamme tehdä asiat oikein, muista, että me vielä opettelemme.

7. Saatamme tuntea, ettemme ole rakastavan ihmissuhteen arvoisia

Hyväksikäyttäjämme jätti meille tunteen siitä, että emme ole ansainneet tervettä ja rakastavaa ihmissuhdetta. Me teemme paljon töitä korjataksemme sen vaurion itsessämme, paljon enemmän kuin pystyt näkemään ulkopuolelta. Kuten kaikki muutkin, me haluamme yhteyden toiseen ihmiseen, intiimin ja molemminpuolisen kunnioittavan ihmissuhteen. Vaatii todella paljon rohkeutta mennä eteenpäin haitallisen ihmissuhteen jälkeen ja uskaltaa avata sydämemme uudelleen. Yritä ymmärtää, että me edelleen teemme töitä sen eteen että tietäisimme olevamme arvokkaita ja rakastettavia. Myötätuntosi auttaa meitä toipumisessamme.

Meillä on edelleen hyväksikäytöstä aiheutuneita haavoja, mutta meillä on myös paljon annettavaa. Meillä on rohkeutta, myötätuntoa ja voimaa, minkä olemme saaneet päästessämme irti ja toipuessamme hyväksikäytöstä. Me teemme paljon töitä korjaantuaksemme. Myötätuntoinen ja kärsivällinen kumppani näkee meidät juuri sellaisina aarteina kuin olemmekin.

Alkuperäinen teksti: Amanda Maguire 7 ways survivors relationship abuse love differently

Mikä ihmeen gaslightning..

Termille gaslightning ei taida olla kunnollista suomenkielistä sanaa olemassa, vaikka se on koskettanut ja koskettaa monia ihmisiä. Gaslightningin kohteeksi joutunut tyypillisesti alkaa epäillä tulleensa hulluksi, mutta näinhän asia ei ole vaikka juuri siihen sillä pyritäänkin. Lähes jokainen meistä on joutunut kokemaan tätä henkisen väkivallan muotoa jossain elämänsä vaiheessa, epäillyt omaa muistiaan, omaa järkeään, omaa kykyään ymmärtää asioita ja reagoida oikein ja lähes jokainen meistä on jossain elämänsä vaiheessa myös käyttänyt tätä toiseen. Hetkellisenä ja yksittäisenä tapahtumana pidän jossain määrin tätä normaalina, en oikeana tapana toimia, mutta koska elämä ei ole mustavalkoista ja jokainen teemme joskus virheitä ja toimimme väärin, niin tämä ei ole omasta mielestäni se kaikkein pahin asia, mitä voi tehdä. Kun gaslightning muuttuu systemaattiseksi tavaksi toimia, kestää kuukausia tai jopa vuosia, niin silloin se muuttuu erittäin vahingolliseksi ja aiheuttaa uhrille pitkäaikaisiakin vaikeuksia oman minä-kuvan, itsetunnon ja tunteidenhallinnan kanssa.


Mistä sitten tietää tulevansa gaslightatuksi?

1 Tunnet jatkuvasti ylireagoivasi
2 Epäilet omaa muistiasi, et ole varma kuinka tapahtumat todellisuudessa etenivät
3 Koet jatkuvasti tarvetta pyytää anteeksi, vaikka et aina edes tiedä miksi
4 Koet olevasi eristyksissä, olet masentunut, toivoton ja sinusta tuntuu, ettei sinua ymmärretä
5 Et osaa enää tehdä itsenäisiä päätöksiä ja jos sinulle annetaan vaihtoehdot, valitset sen, mitä ajattelet gaslightaajan haluavan
6 Epäilet tulevasi hulluksi, epäilet omaa mielenterveyttäsi
7 Et luota itseesi etkä arvostelukykyysi
8 Koet, että et ole riittävän hyvä omana itsenäsi, mutta et oikein tiedä mitä pitäisi muuttaakaan
9 Podet syyllisyyttä tunteistasi
10 Olet jatkuvasti hämmentynyt ja koet, ettet enää ymmärrä mistään mitään

Gaslightaaja käyttää esimerkiksi seuraavanlaisia keinoja saadakseen sinut näyttämään tilanteessa siltä, jolla on ongelma, siltä, joka on jotenkin hullu tai sekaisin päästään

• Saa sinut näyttämään muiden silmissä epävakaalta ja järjettömältä
• Käyttää taidokkaasti luotettavaa ja itsevarmaa naamiota ja epärehellistä myötätuntoa saadakseen sinut uskomaan, että sinussa on kaikki väärin. Lopulta alat epäillä itseäsi ja uskoa hänen kertomustaan.
• Vaihtaa aihetta, ei vastaa kysymykseen tai vastaa siihen kysymyksellä. 
• Mitätöinti. Vähättelemällä tunteitasi ja ajatuksiasi hän saa sinuun vähitellen enemmän valtaa. "Olet liian herkkä!" "Ei sinun tarvitsisi suuttua joka pikkuasiasta!" "Se oli vaan vitsi, miksi otat kaiken aina niin tosissasi?"
• Kieltäminen ja välttely. Kieltäytymällä ymmärtämästä tunteitasi ja ajatuksiasi hän saa sinut epäilemään itseäsi yhä enemmän. "En muista sellaista tapahtuneen, olet varmaan nähnyt unta!" "Sellaisesta ei koskaan sovittu, muistat väärin!" "En ymmärrä mistä sinä puhut!"
• Asioiden kääntäminen päälaelleen. Hän kääntää kaiken tapahtuneen taitavasti omaksi edukseen ja saa sinut epäilemään itseäsi etenkin kun tähän yhdistetään näytelty myötätunto, alat tuntea, että olet itse jollain tavalla "hullu tai epävakaa tai menettämässä järkesi. "Jos muistat, niin minähän yritin vain auttaa sinua!" "Ajattelin vaan sinun parastasi!"

Jos tunnistat, että olet joutunut tämän henkisen väkivallan uhriksi, olet jo oikeassa suunnassa, koska tietoisuus ja ymmärrys on ensimmäinen askel toipumiseen!

Sunrise Avenue - Damn Silence

Sunrise Avenue - Damn Silence


Please, let me in, feel the pulse inside
Race the speed of the beat
Take a chance with me, a way towards something
No one knows what's to come

And I don't know the right tracks for this train
This is something I can't explain
Could you say something?
And I don't know the right words I should say
Never felt anything this way
Can't you say something?
And break the goddamn silence

Why do we stay here in the pouring rain?
We didn't make it to the last train
And now it's up to you
It might be a tough call
We play the game to reach it all

And I don't know the right tracks for this train
This is something I can't explain
Could you say something?
And I don't know the right words I should say
Never felt anything this way
Can't you say something?
And break the goddamn silence


||: Break the goddamn silence :||

And I don't know the right tracks for this train
This is something I can't explain
Could you say something?
And I don't know the right words I should say
Never felt anything this way
Can't you say something?

And I don't know the right tracks for this train
This is something I can't explain
Could you say something?
And I don't know the right words I should say
Never felt anything this way
Can't you say something?
And break the goddamn silence

Vuosipäivä

Facebook ystävällisesti muistutti, että olen tänään ollut tasan vuoden nykyisessä työpaikassani. Miten hirvittävän nopeasti aika meneekään! Nyt kun miettii vuoden eteenpäin, niin se tuntuu ikuisuudelta, mutta taaksepäin ajateltuna, tuntuu, että siitä on vaan ihan hetki.

Mitä sitten vuoden aikana on tapahtunut?

Aiemmin minulle yleensä vuoden vaihtuessa iski jonkunlainen kriisi siitä, että taas meni vuosi ja mitä sain aikaan.. Jotenkin aina oli sellainen olo, että olisi pitänyt enemmän, mutta en silti osannut määritellä, mitä olisi pitänyt enemmän.

Paljon piti menettää ja lähteä ihan kokonaan nollasta uudelleen alkuun ennen kuin oppi olemaan kiitollinen kaikesta siitä mitä on. Nyt kun mietin vuotta tästä taaksepäin, tuntuu, että on tapahtunut vaikka mitä ja osaan olla tyytyväinen siihen mitä kaikkea olen vuoden aikana kokenut ja nähnyt ja oppinut ja saanut aikaan. Helppo ei mennyt vuosi ole millään tavalla ollut, mutta se on kasvattanut ja opettanut paljon, vaikka paljon on vielä opittavaa ja tehtävää jäljelläkin. Ja ennen kaikkea koettavaa. Ihan jokaisen kokemuksen, olkoon hyvä tai huono sillä hetkellä, voi kääntää voimakseen ja löytää siitä ne positiiviset puolet. Joskus siihen menee hetki, ennen kuin sen näkee, mutta jokaisessa kokemuksessa on kuitenkin joku positiivinenkin viesti ja tarkoitus.

Parhaiten mieleen jääneitä juttuja viimeisen vuoden ajalta:

Vaihdoin siis tosiaan työpaikkaa, siinä on ollut aika paljon uutta opittavaa, puolentoista sataa uutta ihmistä, joiden kaikkien nimiä ja kasvoja en vieläkään valitettavasti osaa yhdistää. Seuraavan vuoden tavoite on oppia jokainen nimeltä.

Pääsin kouluun, olen siis opiskelija työn ohessa ja se jos joku on pakottanut miettimään ajankäyttöä ihan uudella tavalla.

Tapasin paljon uusia ihmisiä, osa on tullut jäädäkseen ja osa tehnyt jonkun lyhyen pyörähdyksen opettaen jotakin.

Kävin elämäni ensimmäisen kerran, tai itseasiassa kaksi kertaa, Venäjällä ja se oli oikeastaan aika cool.

Kävin ensimmäisen kerran moneen vuoteen uimassa ihan järvessä. Kylmäähän se oli, mutta kävin kuitenkin :)

Ihastuin lapseni koitanpentuun enemmän kuin olisin voinut kuvitella. Sen johdosta luonani asuisi melko varmasti koira, mutta tähän rytmiin koiraa ei oikein voi ottaa. Ensin pitää emännän varmaan rauhoittua ja pysyä kotona enemmän.

Sain elämäni ensimmäisen ylinopeussakon ja heti perään ehkä myös toisen, postia odotellessa...

Sain lettuja, pannukakkua ja lasagnea ensimmäisen kerran melkein 20 vuoteen. Voi että, miten maistui hyvälle ihan ne kaikki!

Hurjan paljon mieleenpainuneita juttuja ja kaikkein suurimmilta tuntuu lopulta kaikkein pienimmät asiat. Olen kiitollinen, että olen saanut kokea ihan kaiken sen, mitä viimeisen vuoden aikana olen kokenut. Kaikella on joku tarkoitus!

Numerologiaa...

Kaikenlaista kun aina tulee mietittyä niin tänään mietin taas kerran sitä, millainen minä olen. Uskonko olevani jotain ihan muuta kuin oikeasti olen vai onko minulla käsitys siitä, millainen olen pohjimmiltani ja tämä ylimääräinen kohina päässä vaan välillä etäännyttää itseä itsestäni. Kovin on siis kevyet mietteet tänäänkin. :D

Ajattelin kokeilla, mitä numerologia väittää minun olevan ja pakko myöntää, kyllähän tuolta itseni tunnistan. En ihan jokaisesta kohdasta enkä joka tilanteessa, mutta se perus minä kyllä sieltä löytyy. 

Karman luku
3

Kolmonen on elämänilon, auringon ja onnen luku.

Kolme tuo esiin menestyksen henkilökohtaisella tasolla, onnekkaat tilanteet ja elämänrunsauden hyvinvoinnin kautta. Kolme on pitää sisällään mukavuutta, helppoutta, luontaista elämäniloa ja luovuutta. Taito elää hetkessä läsnä on kolmosihmisen kyky, usein tätä pidetään myös luonnonlapsen lukuna. Kolmosaikana elämä on yhtä juhlaa ja iloitsemista. Elämä sujuu omilla uomillaan, eikä huolia tarvitse miettiä, koska asioihin liittyy onnekkaat ratkaisut.

Kolmosihmisen ala on ehdottomasti asiakaspalvelu, hoiva-ala sekä myyntityö. Kolmosen kielteiset puolet, pinnallisuus, turhamaisuus, kykenemätön ottamaan vastuuta.

Onnenpäivät: 3, 12, 21, 30 ja torstai

Vaikutelman luku
9

Kosmisen energian, luopumisen ja taakse jättämisen luku.

Yhdeksikkö luku on kaikista henkisin, kasvua tapahtuu luopumisen kautta. Ajanjaksona yhdeksän jättää taakseen vanhan yhdeksän vuoden syklin ja aloittaa uutta. Kun vanha jää taakse, on tilaa uudelle. Puhdistuminen, sekä energiatasolla että henkisesti tämän jakson vaativin haaste. Yhdeksikkö ihminen on uhrautuvainen, lämminhenkinen ja ymmärtäväinen, mutta omaa myös viisautta elämänkokemuksiensa kautta. Usein hänellä on ollut raskaat syynsä luopua vanhasta elämästä. Henkiset kyvyt, intuitio, selvännäkö, yliaistit ja herkkyys kohdata erilaiset energiatasot kuuluvat yhdeksikköihmiseen.

Yhdeksikköihmisen ammatteja, neuvonantaja, parantaja, selvännäkijä, tutkija (esoteerinen ala) ja etsivä.

Kielteiset puolet, räjähtävä, hallitseva ja negatiivisuus.

Onnenpäivät: 9, 18, 27 ja tiistai

Minuuden luku
7

Henkisyyden, itsetuntemuksen ja analyyttisyyden luku.

Seitsemän on kuin pyhitetty lepopäivä. Ei ole syytä kiirehtiä mihinkään, huolehtia mistään arjen ongelmista. Asiat edistyvät omalla painollaan. Hitaus ja verkkaisuus luovat oivat puitteet sisäiselle tilinpäätökselle, harkinnalle ja sisäiselle kasvulle. Luvussa on paljon vetäytynyttä energiaa, joka takaa sen, ettei suuremmat sosiaaliset tilanteet ja ylimääräiset kissanristiäiset kiinnosta. Vain ns. oman laumasi ja samanhenkiset ihmiset vetävät puoleensa. Henkiset asiat, meditaatio, jooga, ja mystiset kyvyt kiinnostavat ja tämä ajanjakso antaakin sille mahdollisuuden kaikessa tapahtumattomuudessaan.

Seiskaihmset ovat syvällisiä, totuuden etsijöitä, älykkäitä, ja analyyttisia. Ammatiksi sopii hyvin tutkija, tiede, lääkäri, opiskelija.

Kielteiset puolet, vetäytyy vastuusta hankalissa tilanteissa, ei kestä vastoinkäymisiä.

Onnenpäivät: 7, 16, 25 ja tiistai

Erilaiset tunnemoodit eli miten reagoimme tilanteisiin

Jokaisen sisällä asuu sisäinen lapsi, sisäistetty haitallinen aikuinen ja vastuullinen aikuinen. Jokaisella näillä on omat moodinsa eli tapansa toimia ja reagoida tilanteissa. Sisäisen lapsen tunnemoodit ovat haavoittunut, vihainen, impulsiivinen ja tyytyväinen lapsi. Sisäistetyn haitallisen aikuisen moodeja on useita, esimerkiksi vaativa, alistava, rankaiseva ja kriittinen. Vastuullisen aikuisen moodeja ovat muun muassa hyväksyvä, lempeä, ymmärtävä, suojeleva, auttava ja huolehtiva. Tapamme reagoida erilaisiin asioihin ovat kehittyneet persoonallisuutemme osaksi niin tiiviisti, ettemme enää edes tiedosta niitä opituiksi tavoiksi vaan kuvittelemme niiden olevan meissä ikuisesti pysyviä asioita. Koemme näiden moodien olevan jotain sellaista, että niistä luopuessamme joudumme luopumaan osasta minuuttamme. Siksi moodeista on vaikea päästä eroon, ne vastustavat muutosta ja haluavat pysyä osana meitä.

Haavoittuneen lapsen tunnemoodi

Kun sisäisen lapsesi tarpeet eivät tyydyty koet itsesi haavoittuneeksi lapseksi. Hylkäämisen tunnelukko aktivoituu, kun koet, että sinut torjutaan tai hylätään. Välttämättä aina ei ole kysymys todellisesta hylkäämisestä vaan tunnelukon aiheuttamasta hylätyksitulemisen tunteesta. Kun sisäinen lapsesi kokee itsensä ulkopuoliseksi aktivoituu ulkopuolisuuden tunnelukko ja hän kokee itsensä yksinäiseksi ja erilaiseksi. Epäonnistumisen tunnelukon aktivoiduttua taasen sisäinen lapsesi kaipaa tukea ja kannustusta. Jos vastuullinen aikuinen ei ole läsnä, yrittää sisäinen lapsesi selvitä näistä tunteista oppimiensa selviytymiskeinojen mukaan.

Vihaisen lapsen tunnemoodi

Kun sinut hylätään tai jätetään yksin, sisäinen lapsesi suuttuu, koska ei saa kaipaamaansa varmuutta. Kun sinut jätetään ulkopuolelle, sisäinen lapsesi suuttuu, koska ei saa kokea yhteenkuuluvuudentunnetta. Kun sinulta vaaditaan jotain ja tunnet itsesi riittämättömäksi, sisäinen laspesi suuttuu, koska hän on kyllästynyt jatkuviin vaatimuksiin. Jos joku yrittää kertoa sinulle, miten sinun pitäisi toimia tai ajatella, sisänen lapsesi suuttuu, koska hän kokee jälleen että ikään kuin joku toinen tietäisi paremmin miten ja mitä sinun pitäisi tuntea. Eniten sisäinen lapsi on raivoissaan siitä, että hän ei edelleenkään saa sitä mitä hän tarvitsisi.

Vihainen sisäinen lapsi saattaa vetäytyä, olla hiljaa ja mököttää. Hän saattaa myös kiukutella, kapinoida, toimia passiivis-aggressiivisesti tai raivota. Viha, jota ei ilmaista satuttaa aina vaan kantajaansa, mutta toisaalta jos vihaa ilmaistaan liian voimakkaasti toiset eivät halua auttaa lasta hänen tarpeidensa kanssa. Lapsen on todella vaikea osata ilmaista vihaa aikuismaisesti, eikä sitä voida lapselta odottaakaan.

Impulsiivisen lapsen tunnemoodi

Syntyjään kaikki lapset ovat impulsiivisia. Pieni vauva ilmaisee tarpeensa välittömästi. Vähitellen lapsi oppii säätelemään impulssejaan ja odottamaan tarpeidensa tyydyttämistä, koska hän oppii luottamaan siihen, että ne tyydytetään. Kun sisäinen lapsi toimii impulsiivisesti, hän ei välttämättä osaa ottaa toisia huomioon eikä noudattaa rajoja. Lapsen on vaikea odottaa ja hän on kärsimätön. Kun sisäinen lapsesi on impulsiivinen, hän ilmaisee tunteitaan äkkinäisesti ja voimakkaasti ja saattaa loukata toisia ihmisiä. Impulsiivisella lapsella ei ole riittävästi itsekuria, jotta hän pystyisi keskittymään pitkäjännitteiseen työskentelyyn yksin.

Tyytyväisen lapsen tunnemoodi

Tyytyväisen lapsen moodissa sisäisen lapsen tarpeet tyydyttyvät ja hän voi olla aidosti tyytyväinen. Tällöin sisiäinen lapsi on luottavainen, optimistinen, innostunut, luova ja leikkisä. Hän tuntee olevansa rakastettu ja hyväksytty ja tietää olevansa turvassa, kokee tulevansa kuulluksi ja saa riittävästi huomiota. Hän on aidosti iloinen ja se näkyy hänestä.


Tunnistan itsessäni esiintyvän ajoittain kaikkia näitä sisäisen lapsen tunnemoodeja ja käytän myös kaikkia kolmea haitallista selviytymismoodia. Olen siis toisinaan aggressiivinen hyökkääjä, välillä eristäytyvä suojelija ja joskus mukautuva antautuja. Joskus en huomaa haitalliseen selviytymismoodiin luisumista itse ollenkaan ja silloin en pysty tekemään tietoisia päätöksiä, vaan olen tunnelukon ohjaama. Vastuullisen aikuisen vahvistamista varten on olemassa erilaisia keinoja ja niistä eniten tällä hetkellä kiinnostaa mindfulness-menetelmä, eli yhdenlainen meditoinnin muoto.

Jokainen meistä on lapsi ja kun opimme näkemään sekä omamme että toisten sisäisen lapsen, opimme kohtelemaan toisiamme paremmin. Kun vastuullinen aikuinen hyväksyy ja ymmärtää sisäisen lapsen tunteita, sisäisen lapsen ei enää tarvitse paeta niitä. Käyttäytyminen muuttuu kuin itsestään, kun vastuullinen aikuinen on enemmän läsnä.

Tunnelukot

Kaivoin jälleen hyvästä syystä esille Kimmo Takasen kirjoittaman Tunne lukkosi - vapaudu tunteiden vallasta -kirjan. Kirjassa kuvataan ihmisen 18 tunnelukkoa sekä erilaisia haitallisia selviytymiskeinoja. Luin kirjan muutama vuosi sitten ja opin tunnistamaan tunnelukkoni, mutta edelleen törmään siihen, että käytän haitallisia defenssejä, joten kirjan lukeminen uudestaan on varmasti paikallaan. Ei riitä, että ymmärrän, minun pitää myös kyetä kasvamaan.

Tunnelukot ja niiden aiheuttamat ajatukset ovat:

• Alistuminen - "minun on pakko alistua"
• Emotionaalinen estyneisyys - "tunteet on hallittava"
• Epäonnistuminen - "olen epäonnistuja"
• Hylkääminen - "minut hylätään kuitenkin"
• Hyväksynnän haku - "toiset määrittävät arvoni"
• Kaltoin kohtelu - "kuka tahansa voi haavoittaa"
• Kietoutuneisuus - "kaikki täytyy jakaa kanssasi"
• Oikeutus - "minulla on oikeus"
• Pessimistisyys - "kaikki menee kuitenkin pieleen"
• Rankaisevuus - "virheistä pitää rangaista"
• Riippuvuus - "en pärjää yksin"
• Riittämätön itsekontrolli - "teen mitä haluan, milloin haluan!"
• Suojattomuus - "maailma on vaarallinen paikka"
• Tunnevaje - "kukaan ei oikeasti välitä minusta"
• Uhrautuminen - "tehtäväni on palvella toisten tarpeitä"
• Ulkopuolisuus - "en kuulu mihinkään"
• Vaativuus - "olen riittämätön"
• Vajavuus - "olen kelvoton"

On hyvä muistaa, että tunnelukot eivät ole sairauksia tai mielenterveyden häiriöitä, ne ovat yleisiä ja normaaleja asioita, joiden kanssa meistä jokainen elää päivttäin. Tunnelukot ovat vanhojen kokemusten opettama tapa reagoida asioihin ja tilanteisiin vaikka juuri nyt, tällä hetkellä tilanne ei todellisuudessa olisikaan samanlainen. Jokainen tilanne kuvaa mielessämme sitä, mihin olemme tottuneet ja reagointimme ei yleensä ole tietoista ja harkittua vaan tapahtuu automaattisesti. Sama tilanne ei aiheuta jokaisella samanlaisia reaktioita, koska ajattelumme ja kokemuksemme ovat erilaisia. On hyvä ymmärtää, että usein ajatteluni ja tulkintani johtuu siitä, miten olen oppinut ajattelemaan ja siihen voin vaikuttaa itse.

Kun riittävän monta kertaa toimii samanlaisessa tilanteessa samanlaisesti ja lopputulos on aina ei toivottu, niin silloin minun on opittava muuttamaan omaa ajatteluani kyseisessä tilanteessa. Yksinkertaisimmillaan asia on aivan samanlainen kuin fyysisen toiminnan muuttaminen. Ajatellaan vaikka, että puhelimeni soi. Puhelimen soittoäänen kuuleminen on aivoilleni impulssi toimia jollain tavalla, eli haen puhelimeni, painan vihreää luuria ja vastaan puheluun. Jos painaisin punaista luuria, oppisin nopeasti, että minun on toimittava toisella tavalla, jotta pystyn vastaamaan puheluun.

Samoin tapahtuu tunnelukkojen kanssa, kun jokin lukko aktivoituu, toimin samalla tavalla kuin olen oppinut toimimaan. Jos lopputulos ei ole sitä, mitä halusin sen olevan, eli puhelu katkeaa, minun on opeteltava toinen keino reagoida, kun tunnelukko aktivoituu ja yrittää pakottaa minua toimimaan väärin. Huomaan, että olen joissain tilanteissa yrittänyt kompensoimalla korjata tunnelukon aiheuttamaan reaktiota. Olen muuttanut käyttäytymistäni täysin päinvastaiseksi koska olen yrittänyt välttää toimimasta tunnelukon ohjaamana ja taas menee metsään, lopputulos on aivan samanlainen kuin aikaisemmin.

Vaikka asia kuulostaa helpolta "Muutat vaan ajatteluasi", niin se ei todellakaan sitä ole. Se vaatii työtä, aikaa ja onnistumisen kokemuksia. Joskus turhauttaa se, että joku ihminen tulee elämääni tämän muutoksen keskellä ja muodostaa mielikuvansa juuri sen hetken perusteella, juuri sillä sekunnilla. Niissä kohdissa se kaikki työ, mitä on ajattelunsa muuttamisen eteen tehnyt tuntuu valuvan hukkaan ja jälleen luisuu takaisin siihen tuttuun ja turvalliselta tuntuvaan tapaan toimia. Yhtälö tuntuu siis täysin mahdottomalta, tarvitsisin positiivisia onnistumisen kokemuksia, jotta edullinen tapa reagoida saisi vahvistusta ja siten haitallinen jäisi lopulta kokonaan pois, mutta saan pelkästään päinvastaisia, koska en osaa vielä täysin hallita tunnelukon aiheuttamia reaktioita ja toinen ihminen ei voi mitenkään tietää, että olen keskellä muutosta.

Tunnen lukkoni, enkä halua antaa niiden hallita. Se kuitenkin vie aikaa, joten kärsivällisyys ja ymmärtäminen on se mitä tarvitsen eniten.

Jokainen meistä on matkalla ja jokainen ansaitsee kokea olevansa hyväksytty matkansa jokaisessa vaiheessa. Rakastakaa toisianne <3

10 vinkkiä, miten PTSD:stä kärsivää voi ymmärtää

PTSD (post-traumaattinen stressireaktio) tekee kommunikoinnista vaikeaa.

Monet toipuvat eivät osaa löytää sanoja kertoakseen, miltä heistä tuntuu. Vaikka he löytävätkin, on erittäin yleistä, että he kokevat tunteistaan kertomisen vaivaannuttavaksi. Häpeä, pelko, syyllisyys ja suru tulevat helposti normaalin, rauhallisen keskustelun tielle.

Ystävät ja perhe (ja kaikki jotka eivät ole trauman aiheuttajia, mutta ovat toipuvan ihmisen lähellä) tarvitsevat jotain, millä osata lukea PTSD kieltä. Kun varustautuu ymmärryksellä, oivaltamisella ja tietoisuudella on helpompaa osata reagoida, vastata ja suhtautua PTSD läheiseesi toipumisprosessin aikana. Mitä enemmän ymmärrät asioita PTSD:n näkökulmasta, sitä paremmin voit olla avuksi ja tueksi. Nyt on aika empatialle, myötätunnolle ja kärsivällisyydelle.

Alla oleva lista antaa sinulle yhteenvedon asioista, mitä sinun olisi hyvä ymmärtää. 

1. Tieto on voimaa.

Ymmärrä laukaisevan tekijän vaikutus, psyykkinen reaktio traumaan, PTSD varoitusmerkit ja saatavilla olevat hoitokeinot. Mitä enemmän tiedät, sen vähemmän pelottavalta PTSD tuntuu ja se auttaa sinua tukemaan toipumisprosessia positiivisella tavalla.

2. Trauma muuttaa ihmistä.

Trauman jälkeen haluamme uskoa, että elämä palaa ennalleen; että voimme palata takaisin samanlaiseksi kuin olimme ennen traumaa. Valitettavasti tämä ei toimi näin. Trauma jättää meidän sieluihimme suuren, lähtemättömän vaikutuksen ja voi aiheuttaa muutoksia myös aivoissamme. Pysyvä trauma johtaa usein psyykkiseen muutokseen, mikä häiritsee vuorovaikutusta itsemme, toisten ja maailman kanssa.

3. PTSD kaappaa identiteetin.

Suurin ongelma PTSD:n kanssa on, että se valtaa koko näkemyksen itsestämme. Me emme enää näe selkeästi. Me emme näe enää maailmaa samanlaisena kuin näimme sen ennen traumaa. Nyt jokainen hetki on vaarallinen, ennalta arvaamaton ja uhkaava, koska olemme peloissamme, avuttomia ja voimattomia.

4. Emme pysty olemaan omia itsejämme.

Traumassa todellinen minä vetäytyy ja muureilla peitetty minä tulee esille pysyäksemme turvassa. Tämä minä näkee vaaran myös siellä, missä sitä ei ole, omaa erilaiset arvot ja prioriteetit kuin olet tottunut meillä olemaan ja vaikuttaa usein epäluotettavalta.

5. Emme voi kontrolloida käyttäytymistämme.

Koska toimimme tavallaan kuin autopilotin ohjaamina, emme aina pysty itse kontrolloimaan toimintaamme. PTSD on yliampuva selviytymiskeino. Me koemme tunteita ja biologisia/kemiallisia muutoksia, mitkä pelottavat ja kuormittavat meitä.

6. Me emme pysty ajattelemaan loogisesti

Koska pelko ohjaa ajatteluamme, emme aina pysty ajattelemaan järkevästi emmäkä kykene ottamaan vastaan järkeviä neuvoja. Selviytymismoodissa aivojen alkukantaisin osa ottaa vallan, kun kehittynyt, analyyttinen ja päätöksiä tekevä puoli aivoista sammuu.


7. Emme pysty vaan "päästämään irti".

Trauma ei helposti siirry elämässä historiaan. Muuttunut kehomme ja mielemme ei anna meidän unohtaa. Kuohuvat kemikaalit ja säätelemättömät psykologiset prosessit vahvistavat jokaista muistoa. Menneisyydestä yli pääseminen vaatii muutakin kuin aikaa ja toivetta toipumisesta.

8. Emme torju, yritämme selviytyä.

Vaikka emme myönnäkään, tiedämme, että jotain on vialla. Kun kiellämme ongelman yritämme todellisuudessa sanoa tekevämme parhaamme. Vie valtavasti voimia elää PTSD:n kanssa. Joskus yksinkertaisesti ylös nouseminen ja päivittäisten rutiinien jatkaminen on isoin askel kohti toipumista.

9. Emme vihaa sinua.

Jos puutut asiaan, saatamme toimia aivan päinvastaisesti vaikka jossain sisimmässämme tiedämmekin, että ongelma et ole sinä. Valitettavasti kuitenkin siinä tilanteessa saatamme nähdä kasvosi PTSD:n kuvana. Koska emme pysty kohdistamaan PTSD ongelmiamme suoraan niiden lähteeseen, on joskus helpompaa kohdistaa ne sinuun.

10. Läsnäolosi merkitsee.

PTSD luo eristyneisyydentunteen. Post-traumaattisessa tilassamme kuitenkin arvostamme sitä, että tiedämme, että on ihmisiä, jotka pysyvät kanssamme kaikesta huolimatta. Sillä on merkitystä, että vaikka me kiukuttelemme, emme vastaa, emmekä ole omia itsejämme, sinä kuitenkin olet olemassa.

Pysy vierellämme, me yritämme parhaamme! 

Alkuperäinen teksti Heal My PTDS

En anna sinulle anteeksi sitä, että sait minut tuntemaan, etten ole tarpeeksi hyvä.

Tänään on hyvä syy muistaa hetki ihmistä jostain menneisyydestä.

Seuraavaan kirjeeseen olen joskus törmännyt netissä ja kirjoittanut sen ylös, valitettavasti lähdettä ei ole muistissa. Jos joku tunnistaa tämän alkuperän, niin mielelläni lisäisin lähteen näkyviin.

"En anna sinulle anteeksi sitä, että sait minut tuntemaan, etten ole tarpeeksi hyvä

Minä vain halusin jonkun, joka rakastaa minua kuten ansaitsen tulla rakastetuksi. Halusin jonkun, joka näkee minut sellaisena kuin olen ja päättää minun olevan rakkautensa arvoinen. Minä halusin jonkun, joka ei käsittele ongelmiaan minussa ja joka lisää arvoa elämääni.

Halusin jonkun, joka tietää arvoni. Jonkun, joka näkee mitä teen elämässäni ja tukee minua. Halusin jonkun, joka kunnioittaa minua ja näkee minut ihmisenä, joka lisää arvoa hänen elämäänsä.

Halusin jonkun, joka näkee vikani ja virheeni. Jonkun joka näkee että hyvät puoleni aina voittavat nuo huonot puoleni. Halusin jonkun, joka ei saa minua tuntemaan itseäni hulluksi ja joka ei pelaa sydämelläni ja tunteillani ja luottamuksellani. Halusin jonkun, joka näkee minut ihmisenä ja silti päättää rakastaa minua.

Halusin meidän olevan tiimi. Halusin meidän olevan siinä toisiamme varten. Halusin sinun olevan tukeni kuten minä olin sinun. Halusin tietää, että voin nojata sinuun niin kuin sinä pystyit nojaamaan minuun. Koska minä aina tulin kun tarvitsit minua. Minä olisin ollut siinä sinua varten ikuisesti, mutta sinä päätit, ettet ole siinä minua varten.

Sen sijaan, että olisit taistellut minusta ja pitänyt minut piilossa kaikelta pahalta, sinä olit suurin paha, mikä minulle tapahtui. Sen sijaan, että taistelit minun vuokseni, sinä taistelit minua vastaan. Taistelit minua vastaan ja löit minut alas.Rakastumalla sinuun lopetin rakastamasta itseäni. Halusin sinut ja halusin ne kaikki asiat meille. Minun toiveeni rikottiin kamalalla tavalla.

Unohdin omat arvoni ja unohdin, että kerran minä olin arvokas. Aloin ajatella etten ollut mitään ja tyydyin siihen. Ajattelin, että sinä tunnet minut parhaiten ja jos sanoit minun olevan mitätön, minun piti silloin olla mitätön. Ei ole mitään tässä maailmassa, mitä et olisi käyttänyt hyödyksi minua vastaan. Et ollut koskaan valikoiva sen suhteen, millaista työkalua käytät saadaksesi minut tuntemaan itseni huonoksi. Mitä enemmän se minua satutti, sen parempi se oli, eikö?

Sinä jatkoit ilkeiden asioiden tekemistä minulle ja sait minut koko ajan tuntemaan, että olen hullu, kun ajattelen sinun tekevän pahoja asioita. Jos sinä olisit auttanut minua, et olisi repinyt minua palasiksi kunnes lopulta lopetin rakastamasta itseäni. Kunnes minä näin vihdoin itseni sinun silmilläsi. Kunnes vakuutit minut siitä, etten ole rakkauden arvoinen.

Sinä sait minut tuntemaan, etten ollut tarpeeksi hyvä ja annoin sinun tehdä sen. Halusin rakastaa sinua, mutta sinä et pystynyt rakastamaan minua. Halusin olla ystäväsi, mutta sinä olit vaan yksi niistä, jotka tietävät vain kuinka puukottaa ystävää selkään. Ja vaikka rakastin, tämä rakkaus oli väärin. Ja sinä olit väärä. Sinulla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka väärä olit.

Minun olisi pitänyt pystyä kallistumaan sinuun, mutta kallistumalla sinuun minä putosin ja osuin maahan niin lujaa. Sinä sait minut haluttomaksi toivoa mitään tai ketään niin kauan kuin eläisin. Kadun sitä, että koskaan päästin sinua elämääni. Kyllä, sinä olit opetus ja minä tiedän ensi kerralla, jos koskaan päätän yrittää ja rakastaa uudelleen.

En koskaan anna anteeksi sitä, että sait minut vihaamaan toiveitani.

En koskaan anna anteeksi sitä, että sinä et taistellut minusta.

En koskaan anna anteeksi sitä, että käytit rakkauttani hyväksesi. 

En koskaan anna anteeksi sitä, että sait minut epäilemään itseäni ja unohtamaan arvoni.

En koskaan anna anteeksi sitä, että sait minut tuntemaan, etten ole riittävän hyvä.

En halua kenenkään tekevän sinulle sitä mitä sinä teit minulle, koska en ajatellut, että sinä kykenet tuntemaan sitä tuskaa, minkä sinä laitoit minut käymään läpi."

Kirjoittaja tuntematon

Defenssit - turva vai vankila

Jokaiselle tapahtuu elämässä joskus asioita, mitä on vaikea käsitellä. Tällöin mieli alkaa tiedostamattomasti käyttää jotain defenssiä eli puolustusmekanismia, minkä avulla todellisuus tavallaan vääristyy ja tunteita on helpompi kontrolloida. Defenssit ovat joissain tilanteissa välttämätön keino antaa mielelle aikaa ottaa tapahtumat vastaan totuudenmukaisesti, mutta kuten muukin hyvä ja hyödyllinen, liiallisesti käytettynä defensseistä tulee mielen vankila, mikä estää ihmistä tuntemasta tunteitaan aidosti. Jokaista vastoinkäymistä ei voi sivuuttaa pakenemalla defenssin suojiin, koska silloin menettää kosketuksen ja aidon yhteyden itseensä ja toisiin ihmisiin.

Jerome Blackman on kuvannut yli sata erilaista defenssiä kirjassaan 101 Defenses: How the Mind Shields Itself . Hän jaottelee puolustusmekanismit neljään eri kategoriaan

Alkeelliset – kehittyneet. Vauvalla ei ole lainkaan defenssejä, joten vauva tarvitsee aikuista tyynnyttämään tunnemyrskyjään. Aikuinen voi jo eristää tunteet tarpeen tullen pois, vaikka hän näkee vallitsevan tilanteen inhorealistisen tarkasti.

Tietoiset – automaattiset. Voimme sulkea henkilökohtaiseen elämään liittyvän surun pois mielestä työpäivän ajaksi (supressio). Tiedostamattomassa unohtelussa (repressio) ikävä tapaaminen lipsahtaa tahattomasti mielestä.

Väliaikaiset – pysyvät. Todellisuuden normaalisti sellaisenaan kohtaava aikuinen saattaa käyttää hyvinkin alkeellista defenssiä, kuten kieltämistä, sopeuttavana aikalisänä. Tosiasioiden jatkuva ja kaavamainen kieltäminen voi johtaa suuriin vaikeuksiin. Defenssiä voidaankin verrata laastariin. Laastari voi aluksi suojata haavaa mutta pitempään pidettynä se on omiaan hidastamaan paranemista.

Yksittäiset – päällekkäiset. Pakonomaisen hilpeilyn avulla voi yrittää peittää taustalla luuraavaa surua ja masennusta. Mutta jos alkaa selitellä pakonomaista vitsailuaan uusilla kaskuilla tai piikikkäällä vähättelyllä, puhutaan päällekkäisestä defenssistä.


Mitä ihmettä nämä mekanismit sitten ovat käytännössä?

PSYYKKISET PUOLUSTUSMEKANISMIT


1. Projisointi eli kohteensiirto. Ongelma heijastetaan itsensä ulkopuolelle.
2. Tukahduttaminen. Tunteet käännetään sisäänpäin ja ne tulevat esiin epäsuorasti.
3. Kieltäminen. Tosiasia kielletään täysin tai sen merkitys kielletään itselle.
4. Torjunta. Asia tai tunne kielletään osittain. Haavoittuvuuden kieltäminen muuttuu usein kyynisyydeksi tai tunnekylmyydeksi.
5. Projektio. Oma tiedostamaton tunne heijastetaan toisiin.
6. Introjektio. Toisten tunteiden ottamista omaksi.
7. Kompensaatio. Kohde korvataan toisella. Tyypillistä riippuvuuksissa.
8. Sublimaatio. Toiminta jalostetaan sosiaalisesti hyväksyttäväksi.
9. Väistämistoiminta. Tilanteiden tai konfliktien väistäminen.
10. Mitätöinti ja arvon kieltäminen. Oman sisimmän suojaaminen mitätöimällä asian arvoa itselle.
11. Rationalisointi, selittely ja jossittelu.
12. Älyllistäminen eli tunteiden eristäminen mielestä.
13. Reaktionmuodostus. Tunteiden kääntäminen vastakkaisiksi.
14. Spilttaaminen. Mustavalkoajattelu.
15. Huumori. Asioiden kohtaamisen välttely vitsailulla.
16. Kosto tai sen suunnittelu.
17. Takertuminen. Hätääntymisen pakeneminen riippuvuuteen.
18. Fiksaatio. Pakonomainen takertuminen tiettyyn toimintamalliin.
19. Reggressio. Taantuminen jo menneeseen kehitysvaiheeseen.
20. Kehon oireet. Puolustusmekanismien käydessä riittämättömiksi, ihminen oirehtii psykosomaattisesti (esim. vatsakivut, ruuansulatusongelmat, päänsärky, paniikkihäiriö ja lihasjännnitykset).

Lähde: Heli Pruuki, Marjo Timoria & Markku Väätäinen (2013). Parisuhteessa. Tunne itsesi, uskalla rakastaa. Otava.

Itse tunnistan käyttäväni erityyppisissä tilanteissa aika montaakin erilaista defenssiä; joskus mitätöin, joskus tukahdutan, joskus torjun ja joskus rationalisoin. Riippuen tilanteen luonteesta käyttämäni defenssikin muuttuu ja jos mikään muu ei auta, niin keho todellakin oireilee.

Jotenkin omiin puolustusmekanismeihinsa pitäisi tutustua paremmin. Kun toiminta alkaa noudattaa jotain tiettyä kaavaa, kannattaa alkaa miettiä, miksi toimii samoissa tilanteissa samalla tavalla, mitä tunnetta yrittää paeta tai ajatusta vastaan yrittää puolustautua. Kun osaa tunnistaa käyttämänsä defenssit, niin oppii huomaamaan tilanteet, missä niitä käyttää ja siten pääsee käsiksi siihen tunteeseen, mitä yrittää paeta. Onko se riittämättömyys, hylätyksi tuleminen, nöyryytetyksi tuleminen, pettymys tai vaikka menettämisen pelko.

Kuin kaksi koditonta lasta

ne kulkevat käsi kädessä,

Toivo ja Pelko

Yhdessä tulevat,

yhdessä lähtevät

Siinä välissä

puristavat lujaa

toistensa kättä

Joka avaa ovensa Toivolle,

päästää myös Pelon sisälle,

joka ottaa syliinsä Pelon

saa omakseen myös Toivon

Kuin kaksi koditonta lasta

ne kulkevat käsi kädessä

emmekä muuta voi tehdä

kuin seurata samaa polkua

Tommy Tabermann

Miksi olen tälläinen kuin olen?

Jokainen yksilö on kokemustensa ja eletyn elämänsä muovaama. Joku osa minusta tulee kasvatuksesta, joku osa perusluonteesta, joku osa kokemuksista ja joku osa vallitsevista olosuhteista. Menneisyydessä tapahtuneille asioille ei kukaan voi enää mitään, mutta se, miten valitsen niihin suhtautua on kiinni minusta itsestäni. En siis koe, että olisin uhri vaikka minulle on taphtunut jotain sellaista, mikä on vaikuttanut käyttäytymiseeni ja ajatuksiini kielteisesti. Niiden tapahtumien seurauksena olen oppinut toimimaan jollain tavalla, mutta kehityskykyisenä ihmisenä voin muuttaa ajatuksiani ja toimintaani uudelleen takaisin oikeaan suuntaan.

Joskus ihminen suojelee itseään kielteisillä toimintamalleilla niin pitkään, ettei mieli ole enää niin haavoittuva. Osaan eritellä syyt haitalliseen toimintaani, mutta en hae niistä oikeutusta vaan enemmänkin ymmärrystä ja juurisyytä sille, miksi toimin väärin ja vasta sitten voin tehdä oikeanlaisia korjaavia toimenpiteitä käyttäytymiseeni ja ajatteluuni. Jos korjaan pelkkää oiretta ymmärtämättä sen syytä, muutos ei ole pysyvä. Monesti ihmiset käsittävät tämän jotenkin väärin. Jos kerron mikä on saanut minut toimimaan jollain tavalla, niin se ymmärretään niin, että ajattelen, että minulla on oikeus tai lupa tehdä väärin, koska minulle on tehty väärin tai että aion lopun elämääni toimia vaan väärin, koska minulla on siihen syy. Näinhän asia ei kuitenkaan ole ja vahvasti tuntevana varmasti kärsin itse enemmän, kun kohtelen toisia huonosti. Sitä on kovin vaikea antaa itselleen anteeksi ja taas toisaalta haluaisi toiselta hiukan ymmärrystä ja tukea.

Olen tottunut pärjäämään yksin ja olemaan itsenäinen, kenestäkään riippumaton. Se on tavallaan hyvä asia, mutta kuten kaikki muutkin hyvät asiat, liiallisena annoksena sekin kääntyy joskus itseä vastaan. Kun liian pitkään yrittää pärjätä yksin, tulee avunpyytämisestä vaikeaa ja vastaanottamisesta vielä vaikeampaa. Sujuvasti osaan auttaa muita vaikka itselläni olisi mikä tahansa tilanne ja kun joskus yritän itse pyytää apua, enkä sitä saa, se tuntuu epäreilulta ja epäoikeudenmukaiselta. Vaikka olen edelleen keskeneräinen, niin minulla on silti oikeus tulla hyväksytyksi juuri tälläisenä. Itse hyväksyn itseni ja tilanteeni tänään, mutta en ajattele etteikö minun silti pitäisi edelleen kehittyä.

Olen tänään vähän enemmän kuin eilen ja vähän vähemmän kuin huomenna!

Tulla lähelle

vaatii sinulta voimaa,

paljon

väkevää voimaa

Olla lähellä

vaatii sinulta rohkeutta,

paljon

paljasta rohkeutta

Päästää lähelle,

sisälle,

vaatii sinulta

vain

uskoa toiseen ihmiseen

-Tommy Tabermann

Saat sen mistä luovut - Tommy Hellstenin seitsemän paradoksia

Hiukan tuulista ollut tässä pari viikkoa ja ajatuksia ihan laidasta laitaan. Kuten tapaani kuuluu, päässä pyörivät kysymykset ovat sellaisia kohtuullisen kevyitä ja helppoja, kuten "Mitä on onnellisuus?", "Miksi elämä ei ole reilua?" ja "Mikä on kaiken tarkoitus?". Vieläkään en täydellisiä vastauksia kysymyksiin ole keksinyt, mutta jotain pieniä oivalluksia kuitenkin.

Mitä se paljon puhuttu onnellisuus sitten oikein on?

Tuntuu, että nykyään onnellisuuden tavoittelu on jollain tavalla trendikästä ja onnellisuus on jotain mitä pitää tehdä vaikka väkisin, hampaat irvessä; ihmisen on oltava ylenpalttisen onnellinen ollakseen hyväksytty ja ihailtu.

Jotenkin itse ajattelen onnellisuuden olevan hetkissä. Ihan niissä pienen pienissä asioissa, mitä tapahtuu koko ajan. Joskus on päiviä, milloin onnellisuus voi löytyä siitä, että on sen yhden päivän taas jaksanut ja joinain toisina päivinä onnellisuuden murusia on joka puolella runsaasti. Jokainen päivä ei ole hyvä, mutta jokaisessa päivässä on jotain hyvää. Ihmisen elämä voi olla silti kokonaisuutena  onnellista vaikka kaikki tapahtumat ja ajanjaksot eivät olisikaan pelkästään iloisia ja kivoja.

Ihan normaaliin elämään kuuluu kaikki universaalit tunteet, eikä niiden kieltäminen tai tukahduttaminen vie automaattisesti onnellisuuteen. Kun jotain pahaa tapahtuu, jokaisella on oikeus tuntea surua, vihaa, katkeruutta, suuttumusta, ärtymystä ja raivoakin. Traumaattisesta kokemuksesta toipuminen vaatii jokaisen tunnetilan läpikäyntiä ja hyväksymistä.

Onnellisuus ei ole kilpailu, eikä ketään pitäisi arvostella sen perusteella, missä vaiheessa matkaansa hän sillä hetkellä on. Jos tapaat vaikkapa vihaisen ihmisen, et voi kuulematta koko tarinaa tietää, kuinka pitkän matkan hän on kulkenut ennen kuin on uskaltanut tuntea vihaa. Samoin et voi tietää itsevarmasta ihmisestä, onko hän vaan tukahduttanut ja jättänyt tunteensa käsittelemättä ja itseään suojellakseen pystyttänyt itsevarman suojamuurin ympärilleen.

Jokaisella tunteella on tarkoituksensa ja joku viesti kerrottavana. Siksi tunteitaan pitäisi osata kuunnella ja tehdä oikea johtopäätös siitä, mistä ja miksi tunnen sitä mitä tunnen. Suoraviivaisesti ei voi ajatella niin, että positiivinen tunne tarkoittaa, että sitä aiheuttavaa toimintaa kannattaa jatkaa ja taas toisaalta negatiivinen tunne ei välttämättä kerro, että sitä aiheuttava toiminta pitää lopettaa.

Esimerkkinä niinkin helppo ja yksinkertainen asia kuin kiintymys. Kiintymys on positiivinen asia, mutta joskus kiintymystä voi kokea itselle haitalliseen kohteeseen. Silloin positiivisen tunteen aiheuttamaa toimintaa ei pitäisi jatkaa.

Toisaalta taas esimerkiksi negatiivissävytteinen tunne paniikki. Paniikin pitäisi varoittaa ihmistä vaarasta ja silloin toimintaa pitää yrittää välttää, mutta joskus paniikki ja pelko voi aiheutua vaikkapa tilanteessa, missä on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Esimerkiksi esiintymisjännitys aiheuttaa pelkoa ja paniikinomaisia tunteita, mutta sen sijaan, että yrittää välttää sellaisia tilanteita, niitä pitäisi lisätä. Siten voi saada positiivisia kokemuksia, kehittyä ja päästä esiintymisen aiheuttamasta pelosta vähitellen vapaaksi.

Onnellisuus siis ei mielstäni ole sitä, että tuntee pelkästään positiivisia asioita, vaan sitä, että uskaltaa antaa itsellensä luvan tuntea ihan kaikkia tunteita, on riittävän rohkea kohdatakseen tunteensa aidosti ja osaa ymmärtää niitä oikein.

Tänään olen onnellinen siitä, että olen olemassa. Mistä sinä olet onnellinen?

Jos olisin tänäkään vuonna ollut kiltti, niin joulupukki ehkä toisi minulle Tommy Hellstenin kirjan Saat sen mistä luovut, mutta taidan varmistaa tilanteen ja tilata kyseisen teoksen ihan itse itselleni. 

Hellstenin seitsemän paradoksia saattaisivat auttaa jonkun seuraavan pienen palasen oivaltamisessa :)

• Perille pääsee se joka pysähtyy
• Vahvuus löytyy heikkoudesta
• Jos etsit turvaa, elä vaarallisesti
• Saat sen mistä olet valmis luopumaan
• Mitä vähemmän teet, sitä enemmän saat aikaan
• Vain yksin voi olla yhdessä
• Vain yhdessä voi olla yksin
• Jos etsit ikuisuutta, elä tässä ja nyt

Täydelliset treffit

Jokainen kokenut deittailija varmaan tietää suunnilleen mielessään, millaiset on omasta mielestä täydelliset treffit. Jos kuitenkin edellisistä treffeistä on jo aikaa, niin välttämättä ei oikein keksi, mitä treffeillä voisi tehdä muuta kuin käydä perinteisesti syömässä tai elokuvissa. Keräsin muutamia omia ajatuksiani yhteen, kun mietin, millaiset treffit olisi itselle luontevimmat ja vähän enemmän kiinnostavat. Jos siis haluat lähteä treffeille, mutta et keksi ideaa, niin tässä vinkiksi joitain omia suosikkejani

1. Eväsretki luontoon

2. Kesällä piknik veden äärellä

3. Lautapeli-ilta

4. Eläintarha tai vaikka ihan tavallinen kotieläinpiha

5. Museo tai näyttely

6. Mikä tahansa paikka, missä on hienot maisemat

7. Kesällä mato-ongelle

8. Yhdessä kokkaaminen

9. Konsertit

10. Leffailta kotona kynttilänvalossa

Itse pidän siitä, että asian eteen on edes vähän nähty vaivaa. Pelkkä baarikierros tai elokuvissa käyminen ei oikein vaikuta persoonalliselta tai siltä että olisi yhtään käytetty mielikuvitusta. Treffiseurastaan kannattaa ottaa etukäteen selville edes sen verran asioita, että tietää, mikä häntä kiinnostaa ja toisaalta mitä hän ei missään nimessä haluaisi tehdä. Toisten treffien mahdollisuus kasvaa huimasti, jos ensimmäiset ei ole kuolettavan tylsät :)

Kuva on valittu muistuttamaan itseäni siitä, että lopulta paikalla ja ajalla ei ole merkitystä, jos seura on oikeanlaista. :)