Näytetään tekstit, joissa on tunniste pelko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pelko. Näytä kaikki tekstit

torstai 6. joulukuuta 2018

7 tapaa, miten myrkyllisestä ihmissuhteesta selvinneet rakastavat eri tavalla




Me kaikki tiedämme, että treffailu sisältää paljon epävarmuuksia. Suurin osa ihmisistä kokee jonkunasteista epävarmuutta, kun tutustuu potentiaaliseen partneriin. Kuinka lukea toisen ihmisen viestejä ja signaaleja on yksi osa treffailukokemusta. Joskus se on ilahduttavaa, joskus hämmentävää.

Mitäpä, jos ihminen, jota tapailet, on ollut haitallisessa ihmissuhteessa? Valitettavasti hyväksikäyttö on erittäin yleistä yhteiskunnassamme. Traumaattiset kokemukset parisuhteessa ovat pitkäkestoisia ja voivat tehdä elämän ylä- ja alamäet erittäin kivikkoisiksi.

Tässä 7 tapaa, miten ihminen, joka on kokenut parisuhteessaan traumaattisia asioita, rakastaa erilaisesti.

1. Meillä saattaa olla alhainen itsetunto
Hyväksikäytön muodosta huolimatta hyväksikäytetty on saanut vaurioita itsetuntoonsa. Hyväksikäyttäjämme olivat kriittisiä meitä kohtaan ja heikensivät itsetuntoamme. Joskus kerromme itsellemme samoja asioita, kuin hyväksikäyttäjämme "et ole riittävän hyvä" tai "miten kukaan voisi sinua rakastaa" tai "kohtelen sinua väärin, koska olet ansainnut sen". Me tarvitsemme aikaa saadaksemme itsetuntomme korjattua. Voit auttaa ymmärtämällä, että joskus jos olemme synkkämielisiä, se saattaa johtua siitä, että kuulemme näitä kommentteja päässämme. Meitä auttaa, jos haluat puhua kanssamme niistä asioista, koska tiedämme, että sinä et näe meitä samalla tavalla.

2. Me olemme joskus epäluuloisia ystävällisiä eleitä kohtaan
Joskus hyväksikäyttäjät hukuttavat kumppaninsa lahjoihin ja kehuihin yrityksenä vetää heidät elämäänsä nopeasti. Kun toinen on ansassa, hyväksikäyttö alkaa. Jos annat meille lahjoja tai kohteliaisuuksia aikaisessa vaiheessa, me saatamme miettiä, oletko samanlainen kuin hyväksikäyttäjämme oli. Me emme voi sille mitään, se on pelkoa. Kuitenkin, pelkomme taustalla, olemme erittäin kiitollisia lahjastasi. On ihan ok kysyä, mikä on vialla. Joskus meillä on vaan kovin vaikeaa itsekään ymmärtää, miksi käyttäydymme jollain tavalla ja saada omista tunteistamme selvää.

3. Me joskus säpsähdämme helposti
Hyväksikäyttö sisältää fyysistä, henkistä ja sanallista väkivaltaa. Me muistamme hyvin tilanteet, joten kovat äänet, tietynlaiset fyysiset liikkeet ja muut vastaavat asiat voivat muistuttaa meitä väkivallasta. Me saatamme seota, hermostua tai vetäytyä. Me emme voi sille mitään, meidän kehomme ja mielemme muistaa sillä hetkellä väkivallan.

4. Meillä voi olla alkuun vaikeaa makuuhuoneen puolella
Läheisessä fyysisessä kontaktissa oleminen tekee ihmisestä äärimmäisen haavoittuvan. Viimeksi kun uskalsimme olla haavoittuvia, meitä satutettiin. Me haluamme rakastaa ja luottaa uudelleen, mutta meitä pelottaa. Ole kärsivällinen, me haluamme, että ymmärrät, että vika ei ole sinussa vaan menneisyydessämme.

5. Me saatamme yrittää sabotoida suhdetta
Välillä emme uskaltaisi päästää sinua liian lähelle, jotta sinulla ei olisi mahdollisuutta satuttaa meitä ja silloin saatamme alkaa työntää sinua pois. Saatamme purkaa vihaamme, vetäytyä tai olla kriittisiä. Joskus emme edes tiedosta tekevämme niin. Pelko saa meidät toimimaan sillä tavalla. Jos onnistut pääsemään todella lähelle meitä, pelkäämme ja hämmennymme. Yritä ymmärtää, että vika ei ole sinussa. Me todella yritämme avautua ja luoda yhteyttä, mutta joskus pelko ottaa meidät hallintaansa.

6. Saatamme kiintyä liian nopeasti
Joskus ihmiset, jotka ovat kokeneet hyväksikäyttöä, hyppäävät uuteen ihmissuhteeseen rakkaudennälässään ja saadakseen hyväksyntää, mitä haitallisessa ihmissuhteessaan eivät saaneet. Me saatamme haluta sinua viettämään kaiken ajan yhdessä, ehkä muuttaa yhteen, viettää lomia yhdessä, tavata perheesi, kaikki aikataululla, mikä tuntuu sinusta liian nopealta. Me haluamme ihmissuhteen hyvän ihmisen kanssa, emmekä ole kovin varmoja ihmissuhteen säännöistä. Joskus emme kestä surullisuuttamme yksin ja huolehtivan ihmisen kanssa oleminen tuntuu lohduttavalta. Voit auttaa kertomalla, että etenemme liian nopeasti ja että meidän pitää hieman hidastaa. Me haluamme tehdä asiat oikein, muista, että me vielä opettelemme.

7. Saatamme tuntea, ettemme ole rakastavan ihmissuhteen arvoisia
Hyväksikäyttäjämme jätti meille tunteen siitä, että emme ole ansainneet tervettä ja rakastavaa ihmissuhdetta. Me teemme paljon töitä korjataksemme sen vaurion itsessämme, paljon enemmän kuin pystyt näkemään ulkopuolelta. Kuten kaikki muutkin, me haluamme yhteyden toiseen ihmiseen, intiimin ja molemminpuolisen kunnioittavan ihmissuhteen. Vaatii todella paljon rohkeutta mennä eteenpäin haitallisen ihmissuhteen jälkeen ja uskaltaa avata sydämemme uudelleen. Yritä ymmärtää, että me edelleen teemme töitä sen eteen että tietäisimme olevamme arvokkaita ja rakastettavia. Myötätuntosi auttaa meitä toipumisessamme.
Meillä on edelleen hyväksikäytöstä aiheutuneita haavoja, mutta meillä on myös paljon annettavaa. Meillä on rohkeutta, myötätuntoa ja voimaa, minkä olemme saaneet päästessämme irti ja toipuessamme hyväksikäytöstä. Me teemme paljon töitä korjaantuaksemme. Myötätuntoinen ja kärsivällinen kumppani näkee meidät juuri sellaisina aarteina kuin olemmekin.

torstai 22. marraskuuta 2018

Defenssit - turva vai vankila



Jokaiselle tapahtuu elämässä joskus asioita, mitä on vaikea käsitellä. Tällöin mieli alkaa tiedostamattomasti käyttää jotain defenssiä eli puolustusmekanismia, minkä avulla todellisuus tavallaan vääristyy ja tunteita on helpompi kontrolloida. Defenssit ovat joissain tilanteissa välttämätön keino antaa mielelle aikaa ottaa tapahtumat vastaan totuudenmukaisesti, mutta kuten muukin hyvä ja hyödyllinen, liiallisesti käytettynä defensseistä tulee mielen vankila, mikä estää ihmistä tuntemasta tunteitaan aidosti. Jokaista vastoinkäymistä ei voi sivuuttaa pakenemalla defenssin suojiin, koska silloin menettää kosketuksen ja aidon yhteyden itseensä ja toisiin ihmisiin.

Jerome Blackman on kuvannut yli sata erilaista defenssiä kirjassaan 101 Defenses: How the Mind Shields Itself . Hän jaottelee puolustusmekanismit neljään eri kategoriaan

Alkeelliset – kehittyneet. Vauvalla ei ole lainkaan defenssejä, joten vauva tarvitsee aikuista tyynnyttämään tunnemyrskyjään. Aikuinen voi jo eristää tunteet tarpeen tullen pois, vaikka hän näkee vallitsevan tilanteen inhorealistisen tarkasti.

Tietoiset – automaattiset. Voimme sulkea henkilökohtaiseen elämään liittyvän surun pois mielestä työpäivän ajaksi (supressio). Tiedostamattomassa unohtelussa (repressio) ikävä tapaaminen lipsahtaa tahattomasti mielestä.

Väliaikaiset – pysyvät. Todellisuuden normaalisti sellaisenaan kohtaava aikuinen saattaa käyttää hyvinkin alkeellista defenssiä, kuten kieltämistä, sopeuttavana aikalisänä. Tosiasioiden jatkuva ja kaavamainen kieltäminen voi johtaa suuriin vaikeuksiin. Defenssiä voidaankin verrata laastariin. Laastari voi aluksi suojata haavaa mutta pitempään pidettynä se on omiaan hidastamaan paranemista.

Yksittäiset – päällekkäiset. Pakonomaisen hilpeilyn avulla voi yrittää peittää taustalla luuraavaa surua ja masennusta. Mutta jos alkaa selitellä pakonomaista vitsailuaan uusilla kaskuilla tai piikikkäällä vähättelyllä, puhutaan päällekkäisestä defenssistä.


Mitä ihmettä nämä mekanismit sitten ovat käytännössä?
PSYYKKISET PUOLUSTUSMEKANISMIT


1. Projisointi eli kohteensiirto. Ongelma heijastetaan itsensä ulkopuolelle.
2. Tukahduttaminen. Tunteet käännetään sisäänpäin ja ne tulevat esiin epäsuorasti.
3. Kieltäminen. Tosiasia kielletään täysin tai sen merkitys kielletään itselle.
4. Torjunta. Asia tai tunne kielletään osittain. Haavoittuvuuden kieltäminen muuttuu usein kyynisyydeksi tai tunnekylmyydeksi.
5. Projektio. Oma tiedostamaton tunne heijastetaan toisiin.
6. Introjektio. Toisten tunteiden ottamista omaksi.
7. Kompensaatio. Kohde korvataan toisella. Tyypillistä riippuvuuksissa.
8. Sublimaatio. Toiminta jalostetaan sosiaalisesti hyväksyttäväksi.
9. Väistämistoiminta. Tilanteiden tai konfliktien väistäminen.
10. Mitätöinti ja arvon kieltäminen. Oman sisimmän suojaaminen mitätöimällä asian arvoa itselle.
11. Rationalisointi, selittely ja jossittelu.
12. Älyllistäminen eli tunteiden eristäminen mielestä.
13. Reaktionmuodostus. Tunteiden kääntäminen vastakkaisiksi.
14. Spilttaaminen. Mustavalkoajattelu.
15. Huumori. Asioiden kohtaamisen välttely vitsailulla.
16. Kosto tai sen suunnittelu.
17. Takertuminen. Hätääntymisen pakeneminen riippuvuuteen.
18. Fiksaatio. Pakonomainen takertuminen tiettyyn toimintamalliin.
19. Reggressio. Taantuminen jo menneeseen kehitysvaiheeseen.
20. Kehon oireet. Puolustusmekanismien käydessä riittämättömiksi, ihminen oirehtii psykosomaattisesti (esim. vatsakivut, ruuansulatusongelmat, päänsärky, paniikkihäiriö ja lihasjännnitykset).
Lähde: Heli Pruuki, Marjo Timoria & Markku Väätäinen (2013). Parisuhteessa. Tunne itsesi, uskalla rakastaa. Otava.


Itse tunnistan käyttäväni erityyppisissä tilanteissa aika montaakin erilaista defenssiä; joskus mitätöin, joskus tukahdutan, joskus torjun ja joskus rationalisoin. Riippuen tilanteen luonteesta käyttämäni defenssikin muuttuu ja jos mikään muu ei auta, niin keho todellakin oireilee.
Jotenkin omiin puolustusmekanismeihinsa pitäisi tutustua paremmin. Kun toiminta alkaa noudattaa jotain tiettyä kaavaa, kannattaa alkaa miettiä, miksi toimii samoissa tilanteissa samalla tavalla, mitä tunnetta yrittää paeta tai ajatusta vastaan yrittää puolustautua. Kun osaa tunnistaa käyttämänsä defenssit, niin oppii huomaamaan tilanteet, missä niitä käyttää ja siten pääsee käsiksi siihen tunteeseen, mitä yrittää paeta. Onko se riittämättömyys, hylätyksi tuleminen, nöyryytetyksi tuleminen, pettymys tai vaikka menettämisen pelko.






Kuin kaksi koditonta lasta
ne kulkevat käsi kädessä,
Toivo ja Pelko
Yhdessä tulevat,
yhdessä lähtevät
Siinä välissä
puristavat lujaa
toistensa kättä
Joka avaa ovensa Toivolle,
päästää myös Pelon sisälle,
joka ottaa syliinsä Pelon
saa omakseen myös Toivon
Kuin kaksi koditonta lasta
ne kulkevat käsi kädessä
emmekä muuta voi tehdä
kuin seurata samaa polkua


Tommy Tabermann

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Elämisen sietämätön keveys. Tai sitten ei.

Hajotetun ihmisen tuskallinen matka kohti eheyttä.. Siinä teema, minkä ympärillä ajatukseni ovat viime päivinä taas pyörineet liikaa. Olen pohtinut, miten menneisyys vaikuttaa nykyisyyteen, kuinka paljon sen pitää antaa vaikuttaa ja miten löytää uudelleen luottamus ihmisiin, kun sen kerran on menettänyt. Kertaalleen täysin palasiksi murentuneen ihmisen on vaikea luottaa uudelleen ja toisen ihmisen on sitä vaikea ymmärtää. Toinen kokee luottamuksen vaikeuden henkilökohtaisena vaikka se ei niin ole tarkoitettu. Toisella saattaa olla menneisyydessään kipeitä kokemuksia ihmissuhteista, missä ei ole ollut luottamusta ja automaattinen reaktio on välttää sellaisia ihmisiä. Luottamus ja halu luottaa on kuitenkin jokaiseen ihmiseen sisäänrakennettu ominaisuus, mikä ihmisessä joko on tai ei ole. Jotkut ihmiset eivät ole koskaan luottaneet toiseen eivätkä edes huomaa sitä tai halua mitenkään korjata asiaa, toiset taas haluaisivat kovasti luottaa ja luonnostaan luottavatkin vaikka aiemmat kokemukset ovat tehneet siitä vaikeaa ja pelottavaa.

Miten erottaa ihminen, jonka pelko on vaan ohimenevää epävarmuutta, mikä häipyy, kun hän saa terveitä kokemuksia, ihmisestä, joka antaa pelkonsa hallita häntä eikä näe toiminnassaan mitään väärää? Olen monesti miettinyt, missä menee terveen itsekkyyden ja itsensä suojelemisen raja. Liian helposti uskon ihmisiin, enkä osaa kuunnella sisäistä ääntäni. Uskon, että ihmiset ovat hyviä ja jotkut ikävät tavat toimia johtuvat menneisyyden haavoista, mutta jos vaan rakastan ja hyväksyn, niin toisen haavat paranevat ja hän oppii uudelleen luottamaan ja näkemään itsessään olevan hyvän. Olen juuri se, joka vetää toisen ylös suosta, enkä usko, että toinen ylös päästyään painaa minut tilalleen siihen samaan suohon ja jättää sinne. Joskus se tuntuu täysin epäreilulta ja jos sen uskaltaa ilmaista, niin on jotenkin liian vaativa tai itsekäs. Erityisherkkänä ihmisenä toisen suohon jättäminen olisi kuitenkin paljon vaikeampaa kuin se sieltä yksin ylös kiipeäminen. Silti jokainen tilanne jättää jälkensä ja hetkellinen epäilys seuraavan suossa olevan kohdalla tulee mieleen, mitä jos taas päädyn itse yksin suohon, kun saan toisen sieltä pois... Todellinen luonne kuitenkin voittaa aina ja ojennan käteni jokaiselle vaikka se pelottaakin. Jotenkin haluan uskoa siihen, että jos uskallan ojentaa käteni riittävän monta kertaa, niin joskus kohdalle osuu se, joka haluaa kanssani pois sieltä suolta, kuivalle, kantavalle maalle ja pitää osaltaan huolen, ettei kumpikaan enää eksy suonsilmäkkeisiin.

Uskon rakkauden ja aidon välittämisen parantavaan voimaan ja juuri siksi ajaudun tilanteisiin, missä huomaan itse olevani suossa eikä kukaan ole auttamassa minua ylös.



“Don’t cry when the sun is gone because the tears won’t let you see the stars.” – Violeta Para