keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Miksi olen tälläinen kuin olen?



Jokainen yksilö on kokemustensa ja eletyn elämänsä muovaama. Joku osa minusta tulee kasvatuksesta, joku osa perusluonteesta, joku osa kokemuksista ja joku osa vallitsevista olosuhteista. Menneisyydessä tapahtuneille asioille ei kukaan voi enää mitään, mutta se, miten valitsen niihin suhtautua on kiinni minusta itsestäni. En siis koe, että olisin uhri vaikka minulle on taphtunut jotain sellaista, mikä on vaikuttanut käyttäytymiseeni ja ajatuksiini kielteisesti. Niiden tapahtumien seurauksena olen oppinut toimimaan jollain tavalla, mutta kehityskykyisenä ihmisenä voin muuttaa ajatuksiani ja toimintaani uudelleen takaisin oikeaan suuntaan.

Joskus ihminen suojelee itseään kielteisillä toimintamalleilla niin pitkään, ettei mieli ole enää niin haavoittuva. Osaan eritellä syyt haitalliseen toimintaani, mutta en hae niistä oikeutusta vaan enemmänkin ymmärrystä ja juurisyytä sille, miksi toimin väärin ja vasta sitten voin tehdä oikeanlaisia korjaavia toimenpiteitä käyttäytymiseeni ja ajatteluuni. Jos korjaan pelkkää oiretta ymmärtämättä sen syytä, muutos ei ole pysyvä. Monesti ihmiset käsittävät tämän jotenkin väärin. Jos kerron mikä on saanut minut toimimaan jollain tavalla, niin se ymmärretään niin, että ajattelen, että minulla on oikeus tai lupa tehdä väärin, koska minulle on tehty väärin tai että aion lopun elämääni toimia vaan väärin, koska minulla on siihen syy. Näinhän asia ei kuitenkaan ole ja vahvasti tuntevana varmasti kärsin itse enemmän, kun kohtelen toisia huonosti. Sitä on kovin vaikea antaa itselleen anteeksi ja taas toisaalta haluaisi toiselta hiukan ymmärrystä ja tukea.

Olen tottunut pärjäämään yksin ja olemaan itsenäinen, kenestäkään riippumaton. Se on tavallaan hyvä asia, mutta kuten kaikki muutkin hyvät asiat, liiallisena annoksena sekin kääntyy joskus itseä vastaan. Kun liian pitkään yrittää pärjätä yksin, tulee avunpyytämisestä vaikeaa ja vastaanottamisesta vielä vaikeampaa. Sujuvasti osaan auttaa muita vaikka itselläni olisi mikä tahansa tilanne ja kun joskus yritän itse pyytää apua, enkä sitä saa, se tuntuu epäreilulta ja epäoikeudenmukaiselta. Vaikka olen edelleen keskeneräinen, niin minulla on silti oikeus tulla hyväksytyksi juuri tälläisenä. Itse hyväksyn itseni ja tilanteeni tänään, mutta en ajattele etteikö minun silti pitäisi edelleen kehittyä.

Olen tänään vähän enemmän kuin eilen ja vähän vähemmän kuin huomenna!





Tulla lähelle
vaatii sinulta voimaa,
paljon
väkevää voimaa

Olla lähellä
vaatii sinulta rohkeutta,
paljon
paljasta rohkeutta

Päästää lähelle,
sisälle,
vaatii sinulta
vain
uskoa toiseen ihmiseen

-Tommy Tabermann

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti