Vuosipäivä

Facebook ystävällisesti muistutti, että olen tänään ollut tasan vuoden nykyisessä työpaikassani. Miten hirvittävän nopeasti aika meneekään! Nyt kun miettii vuoden eteenpäin, niin se tuntuu ikuisuudelta, mutta taaksepäin ajateltuna, tuntuu, että siitä on vaan ihan hetki.

Mitä sitten vuoden aikana on tapahtunut?

Aiemmin minulle yleensä vuoden vaihtuessa iski jonkunlainen kriisi siitä, että taas meni vuosi ja mitä sain aikaan.. Jotenkin aina oli sellainen olo, että olisi pitänyt enemmän, mutta en silti osannut määritellä, mitä olisi pitänyt enemmän.

Paljon piti menettää ja lähteä ihan kokonaan nollasta uudelleen alkuun ennen kuin oppi olemaan kiitollinen kaikesta siitä mitä on. Nyt kun mietin vuotta tästä taaksepäin, tuntuu, että on tapahtunut vaikka mitä ja osaan olla tyytyväinen siihen mitä kaikkea olen vuoden aikana kokenut ja nähnyt ja oppinut ja saanut aikaan. Helppo ei mennyt vuosi ole millään tavalla ollut, mutta se on kasvattanut ja opettanut paljon, vaikka paljon on vielä opittavaa ja tehtävää jäljelläkin. Ja ennen kaikkea koettavaa. Ihan jokaisen kokemuksen, olkoon hyvä tai huono sillä hetkellä, voi kääntää voimakseen ja löytää siitä ne positiiviset puolet. Joskus siihen menee hetki, ennen kuin sen näkee, mutta jokaisessa kokemuksessa on kuitenkin joku positiivinenkin viesti ja tarkoitus.

Parhaiten mieleen jääneitä juttuja viimeisen vuoden ajalta:

Vaihdoin siis tosiaan työpaikkaa, siinä on ollut aika paljon uutta opittavaa, puolentoista sataa uutta ihmistä, joiden kaikkien nimiä ja kasvoja en vieläkään valitettavasti osaa yhdistää. Seuraavan vuoden tavoite on oppia jokainen nimeltä.

Pääsin kouluun, olen siis opiskelija työn ohessa ja se jos joku on pakottanut miettimään ajankäyttöä ihan uudella tavalla.

Tapasin paljon uusia ihmisiä, osa on tullut jäädäkseen ja osa tehnyt jonkun lyhyen pyörähdyksen opettaen jotakin.

Kävin elämäni ensimmäisen kerran, tai itseasiassa kaksi kertaa, Venäjällä ja se oli oikeastaan aika cool.

Kävin ensimmäisen kerran moneen vuoteen uimassa ihan järvessä. Kylmäähän se oli, mutta kävin kuitenkin :)

Ihastuin lapseni koitanpentuun enemmän kuin olisin voinut kuvitella. Sen johdosta luonani asuisi melko varmasti koira, mutta tähän rytmiin koiraa ei oikein voi ottaa. Ensin pitää emännän varmaan rauhoittua ja pysyä kotona enemmän.

Sain elämäni ensimmäisen ylinopeussakon ja heti perään ehkä myös toisen, postia odotellessa...

Sain lettuja, pannukakkua ja lasagnea ensimmäisen kerran melkein 20 vuoteen. Voi että, miten maistui hyvälle ihan ne kaikki!

Hurjan paljon mieleenpainuneita juttuja ja kaikkein suurimmilta tuntuu lopulta kaikkein pienimmät asiat. Olen kiitollinen, että olen saanut kokea ihan kaiken sen, mitä viimeisen vuoden aikana olen kokenut. Kaikella on joku tarkoitus!

Numerologiaa...

Kaikenlaista kun aina tulee mietittyä niin tänään mietin taas kerran sitä, millainen minä olen. Uskonko olevani jotain ihan muuta kuin oikeasti olen vai onko minulla käsitys siitä, millainen olen pohjimmiltani ja tämä ylimääräinen kohina päässä vaan välillä etäännyttää itseä itsestäni. Kovin on siis kevyet mietteet tänäänkin. :D

Ajattelin kokeilla, mitä numerologia väittää minun olevan ja pakko myöntää, kyllähän tuolta itseni tunnistan. En ihan jokaisesta kohdasta enkä joka tilanteessa, mutta se perus minä kyllä sieltä löytyy. 

Karman luku
3

Kolmonen on elämänilon, auringon ja onnen luku.

Kolme tuo esiin menestyksen henkilökohtaisella tasolla, onnekkaat tilanteet ja elämänrunsauden hyvinvoinnin kautta. Kolme on pitää sisällään mukavuutta, helppoutta, luontaista elämäniloa ja luovuutta. Taito elää hetkessä läsnä on kolmosihmisen kyky, usein tätä pidetään myös luonnonlapsen lukuna. Kolmosaikana elämä on yhtä juhlaa ja iloitsemista. Elämä sujuu omilla uomillaan, eikä huolia tarvitse miettiä, koska asioihin liittyy onnekkaat ratkaisut.

Kolmosihmisen ala on ehdottomasti asiakaspalvelu, hoiva-ala sekä myyntityö. Kolmosen kielteiset puolet, pinnallisuus, turhamaisuus, kykenemätön ottamaan vastuuta.

Onnenpäivät: 3, 12, 21, 30 ja torstai

Vaikutelman luku
9

Kosmisen energian, luopumisen ja taakse jättämisen luku.

Yhdeksikkö luku on kaikista henkisin, kasvua tapahtuu luopumisen kautta. Ajanjaksona yhdeksän jättää taakseen vanhan yhdeksän vuoden syklin ja aloittaa uutta. Kun vanha jää taakse, on tilaa uudelle. Puhdistuminen, sekä energiatasolla että henkisesti tämän jakson vaativin haaste. Yhdeksikkö ihminen on uhrautuvainen, lämminhenkinen ja ymmärtäväinen, mutta omaa myös viisautta elämänkokemuksiensa kautta. Usein hänellä on ollut raskaat syynsä luopua vanhasta elämästä. Henkiset kyvyt, intuitio, selvännäkö, yliaistit ja herkkyys kohdata erilaiset energiatasot kuuluvat yhdeksikköihmiseen.

Yhdeksikköihmisen ammatteja, neuvonantaja, parantaja, selvännäkijä, tutkija (esoteerinen ala) ja etsivä.

Kielteiset puolet, räjähtävä, hallitseva ja negatiivisuus.

Onnenpäivät: 9, 18, 27 ja tiistai

Minuuden luku
7

Henkisyyden, itsetuntemuksen ja analyyttisyyden luku.

Seitsemän on kuin pyhitetty lepopäivä. Ei ole syytä kiirehtiä mihinkään, huolehtia mistään arjen ongelmista. Asiat edistyvät omalla painollaan. Hitaus ja verkkaisuus luovat oivat puitteet sisäiselle tilinpäätökselle, harkinnalle ja sisäiselle kasvulle. Luvussa on paljon vetäytynyttä energiaa, joka takaa sen, ettei suuremmat sosiaaliset tilanteet ja ylimääräiset kissanristiäiset kiinnosta. Vain ns. oman laumasi ja samanhenkiset ihmiset vetävät puoleensa. Henkiset asiat, meditaatio, jooga, ja mystiset kyvyt kiinnostavat ja tämä ajanjakso antaakin sille mahdollisuuden kaikessa tapahtumattomuudessaan.

Seiskaihmset ovat syvällisiä, totuuden etsijöitä, älykkäitä, ja analyyttisia. Ammatiksi sopii hyvin tutkija, tiede, lääkäri, opiskelija.

Kielteiset puolet, vetäytyy vastuusta hankalissa tilanteissa, ei kestä vastoinkäymisiä.

Onnenpäivät: 7, 16, 25 ja tiistai

Erilaiset tunnemoodit eli miten reagoimme tilanteisiin

Jokaisen sisällä asuu sisäinen lapsi, sisäistetty haitallinen aikuinen ja vastuullinen aikuinen. Jokaisella näillä on omat moodinsa eli tapansa toimia ja reagoida tilanteissa. Sisäisen lapsen tunnemoodit ovat haavoittunut, vihainen, impulsiivinen ja tyytyväinen lapsi. Sisäistetyn haitallisen aikuisen moodeja on useita, esimerkiksi vaativa, alistava, rankaiseva ja kriittinen. Vastuullisen aikuisen moodeja ovat muun muassa hyväksyvä, lempeä, ymmärtävä, suojeleva, auttava ja huolehtiva. Tapamme reagoida erilaisiin asioihin ovat kehittyneet persoonallisuutemme osaksi niin tiiviisti, ettemme enää edes tiedosta niitä opituiksi tavoiksi vaan kuvittelemme niiden olevan meissä ikuisesti pysyviä asioita. Koemme näiden moodien olevan jotain sellaista, että niistä luopuessamme joudumme luopumaan osasta minuuttamme. Siksi moodeista on vaikea päästä eroon, ne vastustavat muutosta ja haluavat pysyä osana meitä.

Haavoittuneen lapsen tunnemoodi

Kun sisäisen lapsesi tarpeet eivät tyydyty koet itsesi haavoittuneeksi lapseksi. Hylkäämisen tunnelukko aktivoituu, kun koet, että sinut torjutaan tai hylätään. Välttämättä aina ei ole kysymys todellisesta hylkäämisestä vaan tunnelukon aiheuttamasta hylätyksitulemisen tunteesta. Kun sisäinen lapsesi kokee itsensä ulkopuoliseksi aktivoituu ulkopuolisuuden tunnelukko ja hän kokee itsensä yksinäiseksi ja erilaiseksi. Epäonnistumisen tunnelukon aktivoiduttua taasen sisäinen lapsesi kaipaa tukea ja kannustusta. Jos vastuullinen aikuinen ei ole läsnä, yrittää sisäinen lapsesi selvitä näistä tunteista oppimiensa selviytymiskeinojen mukaan.

Vihaisen lapsen tunnemoodi

Kun sinut hylätään tai jätetään yksin, sisäinen lapsesi suuttuu, koska ei saa kaipaamaansa varmuutta. Kun sinut jätetään ulkopuolelle, sisäinen lapsesi suuttuu, koska ei saa kokea yhteenkuuluvuudentunnetta. Kun sinulta vaaditaan jotain ja tunnet itsesi riittämättömäksi, sisäinen laspesi suuttuu, koska hän on kyllästynyt jatkuviin vaatimuksiin. Jos joku yrittää kertoa sinulle, miten sinun pitäisi toimia tai ajatella, sisänen lapsesi suuttuu, koska hän kokee jälleen että ikään kuin joku toinen tietäisi paremmin miten ja mitä sinun pitäisi tuntea. Eniten sisäinen lapsi on raivoissaan siitä, että hän ei edelleenkään saa sitä mitä hän tarvitsisi.

Vihainen sisäinen lapsi saattaa vetäytyä, olla hiljaa ja mököttää. Hän saattaa myös kiukutella, kapinoida, toimia passiivis-aggressiivisesti tai raivota. Viha, jota ei ilmaista satuttaa aina vaan kantajaansa, mutta toisaalta jos vihaa ilmaistaan liian voimakkaasti toiset eivät halua auttaa lasta hänen tarpeidensa kanssa. Lapsen on todella vaikea osata ilmaista vihaa aikuismaisesti, eikä sitä voida lapselta odottaakaan.

Impulsiivisen lapsen tunnemoodi

Syntyjään kaikki lapset ovat impulsiivisia. Pieni vauva ilmaisee tarpeensa välittömästi. Vähitellen lapsi oppii säätelemään impulssejaan ja odottamaan tarpeidensa tyydyttämistä, koska hän oppii luottamaan siihen, että ne tyydytetään. Kun sisäinen lapsi toimii impulsiivisesti, hän ei välttämättä osaa ottaa toisia huomioon eikä noudattaa rajoja. Lapsen on vaikea odottaa ja hän on kärsimätön. Kun sisäinen lapsesi on impulsiivinen, hän ilmaisee tunteitaan äkkinäisesti ja voimakkaasti ja saattaa loukata toisia ihmisiä. Impulsiivisella lapsella ei ole riittävästi itsekuria, jotta hän pystyisi keskittymään pitkäjännitteiseen työskentelyyn yksin.

Tyytyväisen lapsen tunnemoodi

Tyytyväisen lapsen moodissa sisäisen lapsen tarpeet tyydyttyvät ja hän voi olla aidosti tyytyväinen. Tällöin sisiäinen lapsi on luottavainen, optimistinen, innostunut, luova ja leikkisä. Hän tuntee olevansa rakastettu ja hyväksytty ja tietää olevansa turvassa, kokee tulevansa kuulluksi ja saa riittävästi huomiota. Hän on aidosti iloinen ja se näkyy hänestä.


Tunnistan itsessäni esiintyvän ajoittain kaikkia näitä sisäisen lapsen tunnemoodeja ja käytän myös kaikkia kolmea haitallista selviytymismoodia. Olen siis toisinaan aggressiivinen hyökkääjä, välillä eristäytyvä suojelija ja joskus mukautuva antautuja. Joskus en huomaa haitalliseen selviytymismoodiin luisumista itse ollenkaan ja silloin en pysty tekemään tietoisia päätöksiä, vaan olen tunnelukon ohjaama. Vastuullisen aikuisen vahvistamista varten on olemassa erilaisia keinoja ja niistä eniten tällä hetkellä kiinnostaa mindfulness-menetelmä, eli yhdenlainen meditoinnin muoto.

Jokainen meistä on lapsi ja kun opimme näkemään sekä omamme että toisten sisäisen lapsen, opimme kohtelemaan toisiamme paremmin. Kun vastuullinen aikuinen hyväksyy ja ymmärtää sisäisen lapsen tunteita, sisäisen lapsen ei enää tarvitse paeta niitä. Käyttäytyminen muuttuu kuin itsestään, kun vastuullinen aikuinen on enemmän läsnä.

Tunnelukot

Kaivoin jälleen hyvästä syystä esille Kimmo Takasen kirjoittaman Tunne lukkosi - vapaudu tunteiden vallasta -kirjan. Kirjassa kuvataan ihmisen 18 tunnelukkoa sekä erilaisia haitallisia selviytymiskeinoja. Luin kirjan muutama vuosi sitten ja opin tunnistamaan tunnelukkoni, mutta edelleen törmään siihen, että käytän haitallisia defenssejä, joten kirjan lukeminen uudestaan on varmasti paikallaan. Ei riitä, että ymmärrän, minun pitää myös kyetä kasvamaan.

Tunnelukot ja niiden aiheuttamat ajatukset ovat:

• Alistuminen - "minun on pakko alistua"
• Emotionaalinen estyneisyys - "tunteet on hallittava"
• Epäonnistuminen - "olen epäonnistuja"
• Hylkääminen - "minut hylätään kuitenkin"
• Hyväksynnän haku - "toiset määrittävät arvoni"
• Kaltoin kohtelu - "kuka tahansa voi haavoittaa"
• Kietoutuneisuus - "kaikki täytyy jakaa kanssasi"
• Oikeutus - "minulla on oikeus"
• Pessimistisyys - "kaikki menee kuitenkin pieleen"
• Rankaisevuus - "virheistä pitää rangaista"
• Riippuvuus - "en pärjää yksin"
• Riittämätön itsekontrolli - "teen mitä haluan, milloin haluan!"
• Suojattomuus - "maailma on vaarallinen paikka"
• Tunnevaje - "kukaan ei oikeasti välitä minusta"
• Uhrautuminen - "tehtäväni on palvella toisten tarpeitä"
• Ulkopuolisuus - "en kuulu mihinkään"
• Vaativuus - "olen riittämätön"
• Vajavuus - "olen kelvoton"

On hyvä muistaa, että tunnelukot eivät ole sairauksia tai mielenterveyden häiriöitä, ne ovat yleisiä ja normaaleja asioita, joiden kanssa meistä jokainen elää päivttäin. Tunnelukot ovat vanhojen kokemusten opettama tapa reagoida asioihin ja tilanteisiin vaikka juuri nyt, tällä hetkellä tilanne ei todellisuudessa olisikaan samanlainen. Jokainen tilanne kuvaa mielessämme sitä, mihin olemme tottuneet ja reagointimme ei yleensä ole tietoista ja harkittua vaan tapahtuu automaattisesti. Sama tilanne ei aiheuta jokaisella samanlaisia reaktioita, koska ajattelumme ja kokemuksemme ovat erilaisia. On hyvä ymmärtää, että usein ajatteluni ja tulkintani johtuu siitä, miten olen oppinut ajattelemaan ja siihen voin vaikuttaa itse.

Kun riittävän monta kertaa toimii samanlaisessa tilanteessa samanlaisesti ja lopputulos on aina ei toivottu, niin silloin minun on opittava muuttamaan omaa ajatteluani kyseisessä tilanteessa. Yksinkertaisimmillaan asia on aivan samanlainen kuin fyysisen toiminnan muuttaminen. Ajatellaan vaikka, että puhelimeni soi. Puhelimen soittoäänen kuuleminen on aivoilleni impulssi toimia jollain tavalla, eli haen puhelimeni, painan vihreää luuria ja vastaan puheluun. Jos painaisin punaista luuria, oppisin nopeasti, että minun on toimittava toisella tavalla, jotta pystyn vastaamaan puheluun.

Samoin tapahtuu tunnelukkojen kanssa, kun jokin lukko aktivoituu, toimin samalla tavalla kuin olen oppinut toimimaan. Jos lopputulos ei ole sitä, mitä halusin sen olevan, eli puhelu katkeaa, minun on opeteltava toinen keino reagoida, kun tunnelukko aktivoituu ja yrittää pakottaa minua toimimaan väärin. Huomaan, että olen joissain tilanteissa yrittänyt kompensoimalla korjata tunnelukon aiheuttamaan reaktiota. Olen muuttanut käyttäytymistäni täysin päinvastaiseksi koska olen yrittänyt välttää toimimasta tunnelukon ohjaamana ja taas menee metsään, lopputulos on aivan samanlainen kuin aikaisemmin.

Vaikka asia kuulostaa helpolta "Muutat vaan ajatteluasi", niin se ei todellakaan sitä ole. Se vaatii työtä, aikaa ja onnistumisen kokemuksia. Joskus turhauttaa se, että joku ihminen tulee elämääni tämän muutoksen keskellä ja muodostaa mielikuvansa juuri sen hetken perusteella, juuri sillä sekunnilla. Niissä kohdissa se kaikki työ, mitä on ajattelunsa muuttamisen eteen tehnyt tuntuu valuvan hukkaan ja jälleen luisuu takaisin siihen tuttuun ja turvalliselta tuntuvaan tapaan toimia. Yhtälö tuntuu siis täysin mahdottomalta, tarvitsisin positiivisia onnistumisen kokemuksia, jotta edullinen tapa reagoida saisi vahvistusta ja siten haitallinen jäisi lopulta kokonaan pois, mutta saan pelkästään päinvastaisia, koska en osaa vielä täysin hallita tunnelukon aiheuttamia reaktioita ja toinen ihminen ei voi mitenkään tietää, että olen keskellä muutosta.

Tunnen lukkoni, enkä halua antaa niiden hallita. Se kuitenkin vie aikaa, joten kärsivällisyys ja ymmärtäminen on se mitä tarvitsen eniten.

Jokainen meistä on matkalla ja jokainen ansaitsee kokea olevansa hyväksytty matkansa jokaisessa vaiheessa. Rakastakaa toisianne <3

10 vinkkiä, miten PTSD:stä kärsivää voi ymmärtää

PTSD (post-traumaattinen stressireaktio) tekee kommunikoinnista vaikeaa.

Monet toipuvat eivät osaa löytää sanoja kertoakseen, miltä heistä tuntuu. Vaikka he löytävätkin, on erittäin yleistä, että he kokevat tunteistaan kertomisen vaivaannuttavaksi. Häpeä, pelko, syyllisyys ja suru tulevat helposti normaalin, rauhallisen keskustelun tielle.

Ystävät ja perhe (ja kaikki jotka eivät ole trauman aiheuttajia, mutta ovat toipuvan ihmisen lähellä) tarvitsevat jotain, millä osata lukea PTSD kieltä. Kun varustautuu ymmärryksellä, oivaltamisella ja tietoisuudella on helpompaa osata reagoida, vastata ja suhtautua PTSD läheiseesi toipumisprosessin aikana. Mitä enemmän ymmärrät asioita PTSD:n näkökulmasta, sitä paremmin voit olla avuksi ja tueksi. Nyt on aika empatialle, myötätunnolle ja kärsivällisyydelle.

Alla oleva lista antaa sinulle yhteenvedon asioista, mitä sinun olisi hyvä ymmärtää. 

1. Tieto on voimaa.

Ymmärrä laukaisevan tekijän vaikutus, psyykkinen reaktio traumaan, PTSD varoitusmerkit ja saatavilla olevat hoitokeinot. Mitä enemmän tiedät, sen vähemmän pelottavalta PTSD tuntuu ja se auttaa sinua tukemaan toipumisprosessia positiivisella tavalla.

2. Trauma muuttaa ihmistä.

Trauman jälkeen haluamme uskoa, että elämä palaa ennalleen; että voimme palata takaisin samanlaiseksi kuin olimme ennen traumaa. Valitettavasti tämä ei toimi näin. Trauma jättää meidän sieluihimme suuren, lähtemättömän vaikutuksen ja voi aiheuttaa muutoksia myös aivoissamme. Pysyvä trauma johtaa usein psyykkiseen muutokseen, mikä häiritsee vuorovaikutusta itsemme, toisten ja maailman kanssa.

3. PTSD kaappaa identiteetin.

Suurin ongelma PTSD:n kanssa on, että se valtaa koko näkemyksen itsestämme. Me emme enää näe selkeästi. Me emme näe enää maailmaa samanlaisena kuin näimme sen ennen traumaa. Nyt jokainen hetki on vaarallinen, ennalta arvaamaton ja uhkaava, koska olemme peloissamme, avuttomia ja voimattomia.

4. Emme pysty olemaan omia itsejämme.

Traumassa todellinen minä vetäytyy ja muureilla peitetty minä tulee esille pysyäksemme turvassa. Tämä minä näkee vaaran myös siellä, missä sitä ei ole, omaa erilaiset arvot ja prioriteetit kuin olet tottunut meillä olemaan ja vaikuttaa usein epäluotettavalta.

5. Emme voi kontrolloida käyttäytymistämme.

Koska toimimme tavallaan kuin autopilotin ohjaamina, emme aina pysty itse kontrolloimaan toimintaamme. PTSD on yliampuva selviytymiskeino. Me koemme tunteita ja biologisia/kemiallisia muutoksia, mitkä pelottavat ja kuormittavat meitä.

6. Me emme pysty ajattelemaan loogisesti

Koska pelko ohjaa ajatteluamme, emme aina pysty ajattelemaan järkevästi emmäkä kykene ottamaan vastaan järkeviä neuvoja. Selviytymismoodissa aivojen alkukantaisin osa ottaa vallan, kun kehittynyt, analyyttinen ja päätöksiä tekevä puoli aivoista sammuu.


7. Emme pysty vaan "päästämään irti".

Trauma ei helposti siirry elämässä historiaan. Muuttunut kehomme ja mielemme ei anna meidän unohtaa. Kuohuvat kemikaalit ja säätelemättömät psykologiset prosessit vahvistavat jokaista muistoa. Menneisyydestä yli pääseminen vaatii muutakin kuin aikaa ja toivetta toipumisesta.

8. Emme torju, yritämme selviytyä.

Vaikka emme myönnäkään, tiedämme, että jotain on vialla. Kun kiellämme ongelman yritämme todellisuudessa sanoa tekevämme parhaamme. Vie valtavasti voimia elää PTSD:n kanssa. Joskus yksinkertaisesti ylös nouseminen ja päivittäisten rutiinien jatkaminen on isoin askel kohti toipumista.

9. Emme vihaa sinua.

Jos puutut asiaan, saatamme toimia aivan päinvastaisesti vaikka jossain sisimmässämme tiedämmekin, että ongelma et ole sinä. Valitettavasti kuitenkin siinä tilanteessa saatamme nähdä kasvosi PTSD:n kuvana. Koska emme pysty kohdistamaan PTSD ongelmiamme suoraan niiden lähteeseen, on joskus helpompaa kohdistaa ne sinuun.

10. Läsnäolosi merkitsee.

PTSD luo eristyneisyydentunteen. Post-traumaattisessa tilassamme kuitenkin arvostamme sitä, että tiedämme, että on ihmisiä, jotka pysyvät kanssamme kaikesta huolimatta. Sillä on merkitystä, että vaikka me kiukuttelemme, emme vastaa, emmekä ole omia itsejämme, sinä kuitenkin olet olemassa.

Pysy vierellämme, me yritämme parhaamme! 

Alkuperäinen teksti Heal My PTDS

En anna sinulle anteeksi sitä, että sait minut tuntemaan, etten ole tarpeeksi hyvä.

Tänään on hyvä syy muistaa hetki ihmistä jostain menneisyydestä.

Seuraavaan kirjeeseen olen joskus törmännyt netissä ja kirjoittanut sen ylös, valitettavasti lähdettä ei ole muistissa. Jos joku tunnistaa tämän alkuperän, niin mielelläni lisäisin lähteen näkyviin.

"En anna sinulle anteeksi sitä, että sait minut tuntemaan, etten ole tarpeeksi hyvä

Minä vain halusin jonkun, joka rakastaa minua kuten ansaitsen tulla rakastetuksi. Halusin jonkun, joka näkee minut sellaisena kuin olen ja päättää minun olevan rakkautensa arvoinen. Minä halusin jonkun, joka ei käsittele ongelmiaan minussa ja joka lisää arvoa elämääni.

Halusin jonkun, joka tietää arvoni. Jonkun, joka näkee mitä teen elämässäni ja tukee minua. Halusin jonkun, joka kunnioittaa minua ja näkee minut ihmisenä, joka lisää arvoa hänen elämäänsä.

Halusin jonkun, joka näkee vikani ja virheeni. Jonkun joka näkee että hyvät puoleni aina voittavat nuo huonot puoleni. Halusin jonkun, joka ei saa minua tuntemaan itseäni hulluksi ja joka ei pelaa sydämelläni ja tunteillani ja luottamuksellani. Halusin jonkun, joka näkee minut ihmisenä ja silti päättää rakastaa minua.

Halusin meidän olevan tiimi. Halusin meidän olevan siinä toisiamme varten. Halusin sinun olevan tukeni kuten minä olin sinun. Halusin tietää, että voin nojata sinuun niin kuin sinä pystyit nojaamaan minuun. Koska minä aina tulin kun tarvitsit minua. Minä olisin ollut siinä sinua varten ikuisesti, mutta sinä päätit, ettet ole siinä minua varten.

Sen sijaan, että olisit taistellut minusta ja pitänyt minut piilossa kaikelta pahalta, sinä olit suurin paha, mikä minulle tapahtui. Sen sijaan, että taistelit minun vuokseni, sinä taistelit minua vastaan. Taistelit minua vastaan ja löit minut alas.Rakastumalla sinuun lopetin rakastamasta itseäni. Halusin sinut ja halusin ne kaikki asiat meille. Minun toiveeni rikottiin kamalalla tavalla.

Unohdin omat arvoni ja unohdin, että kerran minä olin arvokas. Aloin ajatella etten ollut mitään ja tyydyin siihen. Ajattelin, että sinä tunnet minut parhaiten ja jos sanoit minun olevan mitätön, minun piti silloin olla mitätön. Ei ole mitään tässä maailmassa, mitä et olisi käyttänyt hyödyksi minua vastaan. Et ollut koskaan valikoiva sen suhteen, millaista työkalua käytät saadaksesi minut tuntemaan itseni huonoksi. Mitä enemmän se minua satutti, sen parempi se oli, eikö?

Sinä jatkoit ilkeiden asioiden tekemistä minulle ja sait minut koko ajan tuntemaan, että olen hullu, kun ajattelen sinun tekevän pahoja asioita. Jos sinä olisit auttanut minua, et olisi repinyt minua palasiksi kunnes lopulta lopetin rakastamasta itseäni. Kunnes minä näin vihdoin itseni sinun silmilläsi. Kunnes vakuutit minut siitä, etten ole rakkauden arvoinen.

Sinä sait minut tuntemaan, etten ollut tarpeeksi hyvä ja annoin sinun tehdä sen. Halusin rakastaa sinua, mutta sinä et pystynyt rakastamaan minua. Halusin olla ystäväsi, mutta sinä olit vaan yksi niistä, jotka tietävät vain kuinka puukottaa ystävää selkään. Ja vaikka rakastin, tämä rakkaus oli väärin. Ja sinä olit väärä. Sinulla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka väärä olit.

Minun olisi pitänyt pystyä kallistumaan sinuun, mutta kallistumalla sinuun minä putosin ja osuin maahan niin lujaa. Sinä sait minut haluttomaksi toivoa mitään tai ketään niin kauan kuin eläisin. Kadun sitä, että koskaan päästin sinua elämääni. Kyllä, sinä olit opetus ja minä tiedän ensi kerralla, jos koskaan päätän yrittää ja rakastaa uudelleen.

En koskaan anna anteeksi sitä, että sait minut vihaamaan toiveitani.

En koskaan anna anteeksi sitä, että sinä et taistellut minusta.

En koskaan anna anteeksi sitä, että käytit rakkauttani hyväksesi. 

En koskaan anna anteeksi sitä, että sait minut epäilemään itseäni ja unohtamaan arvoni.

En koskaan anna anteeksi sitä, että sait minut tuntemaan, etten ole riittävän hyvä.

En halua kenenkään tekevän sinulle sitä mitä sinä teit minulle, koska en ajatellut, että sinä kykenet tuntemaan sitä tuskaa, minkä sinä laitoit minut käymään läpi."

Kirjoittaja tuntematon

Defenssit - turva vai vankila

Jokaiselle tapahtuu elämässä joskus asioita, mitä on vaikea käsitellä. Tällöin mieli alkaa tiedostamattomasti käyttää jotain defenssiä eli puolustusmekanismia, minkä avulla todellisuus tavallaan vääristyy ja tunteita on helpompi kontrolloida. Defenssit ovat joissain tilanteissa välttämätön keino antaa mielelle aikaa ottaa tapahtumat vastaan totuudenmukaisesti, mutta kuten muukin hyvä ja hyödyllinen, liiallisesti käytettynä defensseistä tulee mielen vankila, mikä estää ihmistä tuntemasta tunteitaan aidosti. Jokaista vastoinkäymistä ei voi sivuuttaa pakenemalla defenssin suojiin, koska silloin menettää kosketuksen ja aidon yhteyden itseensä ja toisiin ihmisiin.

Jerome Blackman on kuvannut yli sata erilaista defenssiä kirjassaan 101 Defenses: How the Mind Shields Itself . Hän jaottelee puolustusmekanismit neljään eri kategoriaan

Alkeelliset – kehittyneet. Vauvalla ei ole lainkaan defenssejä, joten vauva tarvitsee aikuista tyynnyttämään tunnemyrskyjään. Aikuinen voi jo eristää tunteet tarpeen tullen pois, vaikka hän näkee vallitsevan tilanteen inhorealistisen tarkasti.

Tietoiset – automaattiset. Voimme sulkea henkilökohtaiseen elämään liittyvän surun pois mielestä työpäivän ajaksi (supressio). Tiedostamattomassa unohtelussa (repressio) ikävä tapaaminen lipsahtaa tahattomasti mielestä.

Väliaikaiset – pysyvät. Todellisuuden normaalisti sellaisenaan kohtaava aikuinen saattaa käyttää hyvinkin alkeellista defenssiä, kuten kieltämistä, sopeuttavana aikalisänä. Tosiasioiden jatkuva ja kaavamainen kieltäminen voi johtaa suuriin vaikeuksiin. Defenssiä voidaankin verrata laastariin. Laastari voi aluksi suojata haavaa mutta pitempään pidettynä se on omiaan hidastamaan paranemista.

Yksittäiset – päällekkäiset. Pakonomaisen hilpeilyn avulla voi yrittää peittää taustalla luuraavaa surua ja masennusta. Mutta jos alkaa selitellä pakonomaista vitsailuaan uusilla kaskuilla tai piikikkäällä vähättelyllä, puhutaan päällekkäisestä defenssistä.


Mitä ihmettä nämä mekanismit sitten ovat käytännössä?

PSYYKKISET PUOLUSTUSMEKANISMIT


1. Projisointi eli kohteensiirto. Ongelma heijastetaan itsensä ulkopuolelle.
2. Tukahduttaminen. Tunteet käännetään sisäänpäin ja ne tulevat esiin epäsuorasti.
3. Kieltäminen. Tosiasia kielletään täysin tai sen merkitys kielletään itselle.
4. Torjunta. Asia tai tunne kielletään osittain. Haavoittuvuuden kieltäminen muuttuu usein kyynisyydeksi tai tunnekylmyydeksi.
5. Projektio. Oma tiedostamaton tunne heijastetaan toisiin.
6. Introjektio. Toisten tunteiden ottamista omaksi.
7. Kompensaatio. Kohde korvataan toisella. Tyypillistä riippuvuuksissa.
8. Sublimaatio. Toiminta jalostetaan sosiaalisesti hyväksyttäväksi.
9. Väistämistoiminta. Tilanteiden tai konfliktien väistäminen.
10. Mitätöinti ja arvon kieltäminen. Oman sisimmän suojaaminen mitätöimällä asian arvoa itselle.
11. Rationalisointi, selittely ja jossittelu.
12. Älyllistäminen eli tunteiden eristäminen mielestä.
13. Reaktionmuodostus. Tunteiden kääntäminen vastakkaisiksi.
14. Spilttaaminen. Mustavalkoajattelu.
15. Huumori. Asioiden kohtaamisen välttely vitsailulla.
16. Kosto tai sen suunnittelu.
17. Takertuminen. Hätääntymisen pakeneminen riippuvuuteen.
18. Fiksaatio. Pakonomainen takertuminen tiettyyn toimintamalliin.
19. Reggressio. Taantuminen jo menneeseen kehitysvaiheeseen.
20. Kehon oireet. Puolustusmekanismien käydessä riittämättömiksi, ihminen oirehtii psykosomaattisesti (esim. vatsakivut, ruuansulatusongelmat, päänsärky, paniikkihäiriö ja lihasjännnitykset).

Lähde: Heli Pruuki, Marjo Timoria & Markku Väätäinen (2013). Parisuhteessa. Tunne itsesi, uskalla rakastaa. Otava.

Itse tunnistan käyttäväni erityyppisissä tilanteissa aika montaakin erilaista defenssiä; joskus mitätöin, joskus tukahdutan, joskus torjun ja joskus rationalisoin. Riippuen tilanteen luonteesta käyttämäni defenssikin muuttuu ja jos mikään muu ei auta, niin keho todellakin oireilee.

Jotenkin omiin puolustusmekanismeihinsa pitäisi tutustua paremmin. Kun toiminta alkaa noudattaa jotain tiettyä kaavaa, kannattaa alkaa miettiä, miksi toimii samoissa tilanteissa samalla tavalla, mitä tunnetta yrittää paeta tai ajatusta vastaan yrittää puolustautua. Kun osaa tunnistaa käyttämänsä defenssit, niin oppii huomaamaan tilanteet, missä niitä käyttää ja siten pääsee käsiksi siihen tunteeseen, mitä yrittää paeta. Onko se riittämättömyys, hylätyksi tuleminen, nöyryytetyksi tuleminen, pettymys tai vaikka menettämisen pelko.

Kuin kaksi koditonta lasta

ne kulkevat käsi kädessä,

Toivo ja Pelko

Yhdessä tulevat,

yhdessä lähtevät

Siinä välissä

puristavat lujaa

toistensa kättä

Joka avaa ovensa Toivolle,

päästää myös Pelon sisälle,

joka ottaa syliinsä Pelon

saa omakseen myös Toivon

Kuin kaksi koditonta lasta

ne kulkevat käsi kädessä

emmekä muuta voi tehdä

kuin seurata samaa polkua

Tommy Tabermann

Miksi olen tälläinen kuin olen?

Jokainen yksilö on kokemustensa ja eletyn elämänsä muovaama. Joku osa minusta tulee kasvatuksesta, joku osa perusluonteesta, joku osa kokemuksista ja joku osa vallitsevista olosuhteista. Menneisyydessä tapahtuneille asioille ei kukaan voi enää mitään, mutta se, miten valitsen niihin suhtautua on kiinni minusta itsestäni. En siis koe, että olisin uhri vaikka minulle on taphtunut jotain sellaista, mikä on vaikuttanut käyttäytymiseeni ja ajatuksiini kielteisesti. Niiden tapahtumien seurauksena olen oppinut toimimaan jollain tavalla, mutta kehityskykyisenä ihmisenä voin muuttaa ajatuksiani ja toimintaani uudelleen takaisin oikeaan suuntaan.

Joskus ihminen suojelee itseään kielteisillä toimintamalleilla niin pitkään, ettei mieli ole enää niin haavoittuva. Osaan eritellä syyt haitalliseen toimintaani, mutta en hae niistä oikeutusta vaan enemmänkin ymmärrystä ja juurisyytä sille, miksi toimin väärin ja vasta sitten voin tehdä oikeanlaisia korjaavia toimenpiteitä käyttäytymiseeni ja ajatteluuni. Jos korjaan pelkkää oiretta ymmärtämättä sen syytä, muutos ei ole pysyvä. Monesti ihmiset käsittävät tämän jotenkin väärin. Jos kerron mikä on saanut minut toimimaan jollain tavalla, niin se ymmärretään niin, että ajattelen, että minulla on oikeus tai lupa tehdä väärin, koska minulle on tehty väärin tai että aion lopun elämääni toimia vaan väärin, koska minulla on siihen syy. Näinhän asia ei kuitenkaan ole ja vahvasti tuntevana varmasti kärsin itse enemmän, kun kohtelen toisia huonosti. Sitä on kovin vaikea antaa itselleen anteeksi ja taas toisaalta haluaisi toiselta hiukan ymmärrystä ja tukea.

Olen tottunut pärjäämään yksin ja olemaan itsenäinen, kenestäkään riippumaton. Se on tavallaan hyvä asia, mutta kuten kaikki muutkin hyvät asiat, liiallisena annoksena sekin kääntyy joskus itseä vastaan. Kun liian pitkään yrittää pärjätä yksin, tulee avunpyytämisestä vaikeaa ja vastaanottamisesta vielä vaikeampaa. Sujuvasti osaan auttaa muita vaikka itselläni olisi mikä tahansa tilanne ja kun joskus yritän itse pyytää apua, enkä sitä saa, se tuntuu epäreilulta ja epäoikeudenmukaiselta. Vaikka olen edelleen keskeneräinen, niin minulla on silti oikeus tulla hyväksytyksi juuri tälläisenä. Itse hyväksyn itseni ja tilanteeni tänään, mutta en ajattele etteikö minun silti pitäisi edelleen kehittyä.

Olen tänään vähän enemmän kuin eilen ja vähän vähemmän kuin huomenna!

Tulla lähelle

vaatii sinulta voimaa,

paljon

väkevää voimaa

Olla lähellä

vaatii sinulta rohkeutta,

paljon

paljasta rohkeutta

Päästää lähelle,

sisälle,

vaatii sinulta

vain

uskoa toiseen ihmiseen

-Tommy Tabermann

Saat sen mistä luovut - Tommy Hellstenin seitsemän paradoksia

Hiukan tuulista ollut tässä pari viikkoa ja ajatuksia ihan laidasta laitaan. Kuten tapaani kuuluu, päässä pyörivät kysymykset ovat sellaisia kohtuullisen kevyitä ja helppoja, kuten "Mitä on onnellisuus?", "Miksi elämä ei ole reilua?" ja "Mikä on kaiken tarkoitus?". Vieläkään en täydellisiä vastauksia kysymyksiin ole keksinyt, mutta jotain pieniä oivalluksia kuitenkin.

Mitä se paljon puhuttu onnellisuus sitten oikein on?

Tuntuu, että nykyään onnellisuuden tavoittelu on jollain tavalla trendikästä ja onnellisuus on jotain mitä pitää tehdä vaikka väkisin, hampaat irvessä; ihmisen on oltava ylenpalttisen onnellinen ollakseen hyväksytty ja ihailtu.

Jotenkin itse ajattelen onnellisuuden olevan hetkissä. Ihan niissä pienen pienissä asioissa, mitä tapahtuu koko ajan. Joskus on päiviä, milloin onnellisuus voi löytyä siitä, että on sen yhden päivän taas jaksanut ja joinain toisina päivinä onnellisuuden murusia on joka puolella runsaasti. Jokainen päivä ei ole hyvä, mutta jokaisessa päivässä on jotain hyvää. Ihmisen elämä voi olla silti kokonaisuutena  onnellista vaikka kaikki tapahtumat ja ajanjaksot eivät olisikaan pelkästään iloisia ja kivoja.

Ihan normaaliin elämään kuuluu kaikki universaalit tunteet, eikä niiden kieltäminen tai tukahduttaminen vie automaattisesti onnellisuuteen. Kun jotain pahaa tapahtuu, jokaisella on oikeus tuntea surua, vihaa, katkeruutta, suuttumusta, ärtymystä ja raivoakin. Traumaattisesta kokemuksesta toipuminen vaatii jokaisen tunnetilan läpikäyntiä ja hyväksymistä.

Onnellisuus ei ole kilpailu, eikä ketään pitäisi arvostella sen perusteella, missä vaiheessa matkaansa hän sillä hetkellä on. Jos tapaat vaikkapa vihaisen ihmisen, et voi kuulematta koko tarinaa tietää, kuinka pitkän matkan hän on kulkenut ennen kuin on uskaltanut tuntea vihaa. Samoin et voi tietää itsevarmasta ihmisestä, onko hän vaan tukahduttanut ja jättänyt tunteensa käsittelemättä ja itseään suojellakseen pystyttänyt itsevarman suojamuurin ympärilleen.

Jokaisella tunteella on tarkoituksensa ja joku viesti kerrottavana. Siksi tunteitaan pitäisi osata kuunnella ja tehdä oikea johtopäätös siitä, mistä ja miksi tunnen sitä mitä tunnen. Suoraviivaisesti ei voi ajatella niin, että positiivinen tunne tarkoittaa, että sitä aiheuttavaa toimintaa kannattaa jatkaa ja taas toisaalta negatiivinen tunne ei välttämättä kerro, että sitä aiheuttava toiminta pitää lopettaa.

Esimerkkinä niinkin helppo ja yksinkertainen asia kuin kiintymys. Kiintymys on positiivinen asia, mutta joskus kiintymystä voi kokea itselle haitalliseen kohteeseen. Silloin positiivisen tunteen aiheuttamaa toimintaa ei pitäisi jatkaa.

Toisaalta taas esimerkiksi negatiivissävytteinen tunne paniikki. Paniikin pitäisi varoittaa ihmistä vaarasta ja silloin toimintaa pitää yrittää välttää, mutta joskus paniikki ja pelko voi aiheutua vaikkapa tilanteessa, missä on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Esimerkiksi esiintymisjännitys aiheuttaa pelkoa ja paniikinomaisia tunteita, mutta sen sijaan, että yrittää välttää sellaisia tilanteita, niitä pitäisi lisätä. Siten voi saada positiivisia kokemuksia, kehittyä ja päästä esiintymisen aiheuttamasta pelosta vähitellen vapaaksi.

Onnellisuus siis ei mielstäni ole sitä, että tuntee pelkästään positiivisia asioita, vaan sitä, että uskaltaa antaa itsellensä luvan tuntea ihan kaikkia tunteita, on riittävän rohkea kohdatakseen tunteensa aidosti ja osaa ymmärtää niitä oikein.

Tänään olen onnellinen siitä, että olen olemassa. Mistä sinä olet onnellinen?

Jos olisin tänäkään vuonna ollut kiltti, niin joulupukki ehkä toisi minulle Tommy Hellstenin kirjan Saat sen mistä luovut, mutta taidan varmistaa tilanteen ja tilata kyseisen teoksen ihan itse itselleni. 

Hellstenin seitsemän paradoksia saattaisivat auttaa jonkun seuraavan pienen palasen oivaltamisessa :)

• Perille pääsee se joka pysähtyy
• Vahvuus löytyy heikkoudesta
• Jos etsit turvaa, elä vaarallisesti
• Saat sen mistä olet valmis luopumaan
• Mitä vähemmän teet, sitä enemmän saat aikaan
• Vain yksin voi olla yhdessä
• Vain yhdessä voi olla yksin
• Jos etsit ikuisuutta, elä tässä ja nyt

Täydelliset treffit

Jokainen kokenut deittailija varmaan tietää suunnilleen mielessään, millaiset on omasta mielestä täydelliset treffit. Jos kuitenkin edellisistä treffeistä on jo aikaa, niin välttämättä ei oikein keksi, mitä treffeillä voisi tehdä muuta kuin käydä perinteisesti syömässä tai elokuvissa. Keräsin muutamia omia ajatuksiani yhteen, kun mietin, millaiset treffit olisi itselle luontevimmat ja vähän enemmän kiinnostavat. Jos siis haluat lähteä treffeille, mutta et keksi ideaa, niin tässä vinkiksi joitain omia suosikkejani

1. Eväsretki luontoon

2. Kesällä piknik veden äärellä

3. Lautapeli-ilta

4. Eläintarha tai vaikka ihan tavallinen kotieläinpiha

5. Museo tai näyttely

6. Mikä tahansa paikka, missä on hienot maisemat

7. Kesällä mato-ongelle

8. Yhdessä kokkaaminen

9. Konsertit

10. Leffailta kotona kynttilänvalossa

Itse pidän siitä, että asian eteen on edes vähän nähty vaivaa. Pelkkä baarikierros tai elokuvissa käyminen ei oikein vaikuta persoonalliselta tai siltä että olisi yhtään käytetty mielikuvitusta. Treffiseurastaan kannattaa ottaa etukäteen selville edes sen verran asioita, että tietää, mikä häntä kiinnostaa ja toisaalta mitä hän ei missään nimessä haluaisi tehdä. Toisten treffien mahdollisuus kasvaa huimasti, jos ensimmäiset ei ole kuolettavan tylsät :)

Kuva on valittu muistuttamaan itseäni siitä, että lopulta paikalla ja ajalla ei ole merkitystä, jos seura on oikeanlaista. :)

Rasittava ajatusvyöry

Välillä ärsyttää tämä ominaisuuteni tehdä kaikki joko täysillä tai sitten ei ollenkaan. Aina kun kiinnostun jostain asiasta, kiinnostun siitä täysillä ja se vie kaiken huomioni ja energiani. On se sitten harrastus, työ tai ihminen. Harrastukset ja työ ei valita saamastaan huomiosta, mutta ihmisten kanssa on välillä vaikeampaa. Tähän erityisherkkyyteen kun kuuluu asioiden loputtomalta tuntuva miettiminen ja analysointi, niin sitä on joskus toisten vaikea ymmärtää ja jaksaa. Hyvä ystäväni usein ihmettelee, miksi mietin jotain vanhaa asiaa edelleen ja aina uudestaan palaan pohtimaan, mitä oikeasti tapahtui ja miksi. Tiedän, että se on rasittavaa toiselle, mutta en vaan voi sille mitään.

Rauhallisen ja hillityn ulkokuoreni alla ei monikaan uskoisi käyvän sellaisen taukoamattoman ajatustenvyöryn, mikä siellä oikeasti käy. Kun joku tai jokin herättää mielenkiinnon, niin se pyörii mielessä jatkuvasti. Jokainen tilanne, sanottu sana, tehty asia, ihan kaikki pitää kelata läpi satoja kertoja, jos vaikka jotain on jäänyt huomaamatta tai ymmärtämättä edellisillä kerroilla. Jos koen, että tulen väärin ymmärretyksi, niin yritän selittää kaikin mahdollisin tavoin, jotta toisella olisi edes teoreettinen mahdollisuus ymmärtää, ajatuksiahan ei kukaan osaa lukea. Näin toimin kuitenkin vaan sellaisten ihmisten kanssa, joiden mielipiteellä on jotain merkitystä ja totta puhuakseni, lopulta on hyvin vähän niitä, joiden mielipide minusta merkitsee minulle jotain. Erityisherkän kanssa on vaikea tulla toimeen, joskus aivan täysin mahdotonta. Silti en vaihtaisi tätä kykyä tuntea ja aistia mihinkään, tulen sen kanssa toimeen ja niin tulevat varmasti nekin, joilla oikeasti on merkitystä.

Testaa kuinka empaattinen olet

Netissä pyöriessä osui silmiini testi empatiatasosta. No tietysti se oli tehtävä ja vastauskaan ei yllätä.. Sain pistemääräksi 29/32 ja ne kolmekin, mitä en laskenut, on puolikkaita. Taitaa siis hiukan vavata tuo yliempaattisuus 😄 

Tuosta alta jokainen voi testata oman empaattisuutensa. Kuinka monta pistettä sinä sait?

Testin löydät myös täältä

Testaa kuinka empaattinen olet:

1. Olet äärimmäisen intuitiivinen.

2. Sinun on helppo sanoa, milloin ihmiset valehtelevat.

3. Muista ihmisistä säteilevä energia vaikuttaa myös omaan mielialaasi.

4. Aavistelet usein jo etukäteen, kuinka asiat tulevat sujumaan.

5. Samaistut herkästi muiden ihmisten kokemaan tuskaan.

6. Luokittelet itsesi introvertiksi.

7. Tunnet olosi hyväksi veden äärellä.

8. Huomaat usein imeväsi itseesi muiden ihmisten tunteita, niin hyvässä kuin pahassakin.

9. Olosi saattaa tuntua häkeltyneeltä, kun olet suuren ihmisjoukon ympäröimänä.

10. Muut tukeutuvat usein sinuun kertomalla ongelmistaan.

11. Olet hyvin herkkä ihminen.

12. Rakastat olla luonnossa raittiissa ilmassa, sillä huomaat sen tekevän sinulle erityisen hyvää.

13. Tietyt ihmiset saavat sinut väsyneeksi.

14. Tunnet fyysistä tai henkistä pahaa oloa kun näet järkyttäviä uutisia esimerkiksi televisiosta.

15. Mielialasi riippuu siitä, kenen kanssa vietät juuri sillä hetkellä aikaasi.

16. Sinulla on suuri sydän.

17. Etsit jatkuvasti vastauksia kaikkeen.

18. Tiedät, että energiatasosi ja mielialasi voi olla riippuvainen ympäristöstä, jossa vietät aikaasi.

19. Tunteesi vaihtelevat todella välittävän ja hyvin eristäytyneen välillä jatkuvasti.

20. Huomaat usein laittavasi muiden tarpeet omiesi edelle.

21. Arvostat omaa aikaasi.

22. Olet hyvä kuuntelija.

23. Kärsit vatsaoireista ja uupumuksesta, kun olet stressaantunut.

24. Tiedät ja ymmärrät asioita ilman, että niitä tarvitsee selittää sinulle.

25. Olet luovaa tyyppiä.

26. Olet erittäin eläinrakas.

27. Haluat tietää aina totuuden, etkä siedä huijaamista.

28. Olet todellinen vapaa sielu ja huomaat haaveilevasi usein.

29. Olet taipuvainen mielialanvaihteluihin.

30. Olet avarakatseinen ja hyväksyt kaikenlaiset ihmiset sekä elämäntyylit.

31. Et jätä asioita kesken, vaan työstät ongelmaa niin kauan, että olet löytänyt ratkaisun.

32. Aistit asioita, jotka menevät toisilta usein ohitse.

Lähde: Popsugar

Rakastuminen on tunne, rakastaminen päätös

Usein kuulee sanottavan, että rakastuminen on tunne ja rakastaminen on päätös. Rakastuminenkaan ei kuitenkaan ole tunne vaan se on aivokemiallinen ilmiö, mikä tapahtuu ihan eri osassa aivoja kuin tunteet yleensä. Rakastuneen aivoissa käy melkoinen kuhina ja koko elimistö on stressitilassa. Rakastuminen kaikessa ihanuudessaan onkin ihmiselle hyvin kuormittava tila. Rakastumista voi verrata riippuvuuteen, se saa järkevänkin ihmisen toimimaan täysin järjenvastaisesti. Tämä on lohdullinen tieto jokaiselle, joka rakastuneena on toiminut typerästi tai täysin erilaisesti kuin yleensä. Aivokemia saa ihmisen tekemään erikoisia asioita :D

Konkreettisesti rakastuneen aivoissa taphtuu seuraavaa:

• Stressihormonin eli kortisolin tuotanto lisämunuaisista voimistuu. Sen pitoisuus veressä voi olla 40 % normaalia suurempi.
• Rakastuminen voi valvottaa, estää nukahtamista, kuluttaa voimavaroja ja energiaa.
• Välittäjäaine dopamiinin käyttö lisääntyy. Dopamiini on keskeinen mielihyvän kokemisessa ja mielenkiinnon ylläpitämisessä, mutta saattaa johtaa myös huomiokyvyn kapenemiseen.
• Miessukuhormonin, testosteronin, tuotantotaso muuttuu.
• Aivokuorukan alueella tilanne näyttää samalta kuin riittävän vaikeaa tietokonepeliä pelaavalla. Solut syttyvät toimimaan.
• Hermovälittäjäaine serotoniini kiihdyttää tai hillitsee aivosolujen toimintaa. Tapahtuu kahdenlaisia muutoksia. Pelon, surun ja vihan tunteet laimenevat. Toisaalta tunnepohjainen oppiminen heikkenee. Jos suhteessa on jotain, mistä olisi hyvä oppia vastaisuuden varalle, niin se ei kovin helposti mieleen painu. Eli samat virheet ehkä toistetaan myöhemmissä suhteissa. Miten lannistavaa!

(Lähde: Yle, Oudot tunteet, haastattelussa Timo Partonen)

Rakastaminenkaan ei ole tunne vaikka sitä sellaisena usein pidetäänkin. Rakastaminen on tahtotila, päätös rakastaa vaikka se ei olisi aina helppoa. Päätös valita joka päivä uudestaan rakastaa sitä samaa ihmistä. Rakkaus on sitoutumista, toisen laittamista etusijalle,sitä, että haluaa luottaa ja uskoa. Se on ystävyyttä ja kumppanuutta ja ennenkaikkea tahtomista. Rakastaminen on toisen kunnioittamista ja arvostamista, yhteenkuuluvuuden tunnetta, välittämistä ja huolehtimista. Rakastaminen on kahden ihmisen keskinäinen sopimus vastavuoroisuudesta, tasapuolisuudesta, tasa-arvoisuudesta ja sitoutumisesta.

Rakastakaa toisianne! <3

Ylpeys ja ennakkoluulo

Kun Jane Austen kirjoitti teoksen Ylpeys ja ennakkoluulo, hän ei varmasti osannut kuvitella sen koskettavan ihmisiä vielä yli 200 vuoden päästäkin. Huikean teoksen on arveltu saaneen alkunsa Austenin oman romanssin kariutumisesta, koska hän vaatimattomista oloista tulleena ei kelvannut silloiselle seurustelukumppanilleen aviopuolisoksi. Vaikka Austenin suhde tosielämässä päättyi surullisesti eroon, on hän teoksessaan halunnut uskoa hyvän voittoon ja luonut rakkaustarinalle yhden maailmankirjallisuuden onnellisimmista lopuista.

Miten sitten nykyaikana ihmissuhteissa ilmenee sanat ylpeys ja ennakkoluulo?

Omaan korvaani molemmissa sanoissa on jollain tavalla negatiivinen sävy. Ylpeys tietenkin jossain määrin on hyvä asia, mutta positiivinen ylpeys on enemmänkin ehkä sitä, että osaa arvostaa ja kunnioittaa itseään, mutta silti pysyy nöyränä ja vaatimattomana. Ylpeys sanaa käytetään, käytän siis itsekin, monesti positiivisissa tilanteissa, mutta ylpeyden perimmäinen luonne ei ole kuitenkaan positiivinen.

Ylpeys on monesti ihmissuhteiden konfliktien alkuperä ja hyvin useasti syy myös siihen, että ristiriidat jäävät selvittämättä. Oma ylpeys ei anna periksi tulla toista vastaan ja myöntää omia virheitään. Ylpeä ihminen ei koe tekevänsä väärin ja suhtautuu toisiin suvaitsemattomasti. He eivät koe, että heidän pitäisi muuttaa toimintaansa mitenkään, koska he mielestään toimivat jo oikein. Ylimielinen ja ylpeä ihminen on suhteessaan toiseen kova ja kylmä ja se aiheuttaa ristiriitoja ja hankaluuksia. Ylpeys ei tarkoita hyvää itsetuntoa vaan oikeastaan täysin päinvastaista, ylpeys on vaan henkilön suojamuuri, millä hän piilottaa oman epävarmuutensa ja haavoittuvuutensa. Oletko huomannut, miten ylpeä ihminen kokee kaiken kritiikin henkilökohtaisena hyökkäyksenä tai syytöksenä? Lääkkeeksi ylpeydelle kannattaa käyttää rehellisyyttä. Rehellisyyttä itseä ja muita kohtaan. Kun uskaltaa katsoa itseänsä, virheitänsä ja puutteitansa täysin rehellisesti silmiin ja hyväksyy ne itsessään, ei ylpeydelle ole enää tarvetta. Totuushan on kuitenkin se, että jokainen meistä on jollain tavalla epätäydellinen ja tekee virheitä. Se ei tarkoita, että ei voisi silti olla tyytyväinen itseensä, se tarkoittaa, että hyväksyy itsensä ja uskaltaa myöntää virheensä ja siten myös oppia niistä.

Toinen turhia hankaluuksia aiheuttava piirre ihmisessä on ennakkoluulo. Kysyttäessä suurin osa ihmisistä kieltää olevansa ennakkoluuloinen, mutta todellisuudessa meillä kaikilla on ennakkoluuloja jossain määrin, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Ennakkoluulot johtuvat useimmiten joko pelosta tai tietämättömyydestä. Kun emme ole varmoja tai emme uskalla ajatella avoimesti, niin jäljelle jää arvailu, olettamus ja yleistäminen. Ihmissuhteessa tämä näkyy esimerkiksi niin, että oletetaan, että toinen toimii tai ajattelee samoin kuin joskus aiemmin olemme huomanneet jonkun toisen toimivan tai kuten itse toimimme. Jos joku on joskus satuttanut, niin on helpompaa ajatella, että jokainen uusikin ihminen, joka jollain tavalla edustaa samaa ihmistyyppiä, tulee satuttamaan. Tämä on myös tietynlainen itsensä suojelemisen keino, oma käsittelemätön kokemus ohjaa mieltä uskomaan, että aiempi kokemus tulee toistumaan, koska uudesta ihmisestä löytyy samankaltaisuuksia. Näin musta-valkoista ei kuitenkaan ole oikea elämä ja turhat ennakkoluulot lopulta suojelemisen sijaan rajoittavat ja haittaavat elämää. Ennakkoluuloja vastaan paras lääke on ottaa selvää asioista ja tutustua avoimesti ennakkoluuloja aiheuttavaan asiaan tai ihmiseen. Tämä toki vaatii sen, että ensin on päästänyt irti ylpeydestään ja pystyy myöntämään, että saataa olla väärässä...

Jos vielä et ole lukenut, niin kannattaa ehdottomasti lukea Jane Austinin klassikkoromaani, mikä on yksi vaikuttavimpia tarinoita siitä, miten rakkauden takia kannattaa luopua sekä ylpeydestä että turhista ennakkoluuloista. Ikuiselle romantikolle tämä teos on todiste siitä, että rakkaus voi voittaa kaikki esteet!

Lusikkalista - bucket list

Kaikilla on päiviä tai ajanjaksoja, kun tuntuu, että yhtään mikään ei suju. Ongelmat kaatuvat päälle ja haasteen perään tulee vaan uusi haaste tai vastoinkäyminen. Joskus tuntuu, että ihan kaikki työ ja vaivannäkö on ollut turhaa ja motivaatio on täysin kadoksissa. Itselläni siinä hetkessä toimii kaksi erilaista tapaa ajatella. Toisaalta yritän muistuttaa mieleeni sen, mistä olen lähtenyt ja missä olen nyt, kaikki ei todellakaan ole ollut turhaa. Kun miettii aikaa taaksepäin, niin voi selkeämmin nähdä, mitä kaikkea on saavuttanut, mistä on selvinnyt ja kuinka paljon paremmin moni asia on kun on jaksanut tehdä niiden eteen töitä. Toinen tapa on ajatella eteenpäin. Unelmoida, haaveilla, asettaa tavoitteita ja päämääriä. Tässä kohdassa pitää muistaa olla itselleen tietysti sen verran armollinen, että asettaa tavoitteet realistisesti eikä pety, jos ei kaikkea saavutakaan.

Viime päivinä on mielessä pyörinyt useaan otteeseen, onko missään mitään järkeä ja miksi kannattaa edes yrittää, kun tuntuu, ettei mikään onnistu. Siksipä päätin kirjoittaa päässäni jo valmiina olevan alun lusikkalistastani ihan oikein ylös, jospa se jotenkin konkretisoituisi sillä tavalla paremmin.

Eli tässä lusikkalistani satunnaisessa järjestyksessä lueteltuna

Minä haluan...

...tehdä reppureissun täysin vieraaseen maahan
...tehdä laskuvarjohypyn
...pystyä auttamaan mahdollisimman montaa ihmistä jollain konkreettisella tavalla
...lopettaa tupakanpolton
...ottaa huippuhienon kuvan huippuhienosta maisemasta
...oppia ratsastamaan
...matkustaa junalla Siperian halki
...muuttaa uuteen kaupunkiin
...valmistua
...kirjoittaa jonkun selkään sormella "Olet kaunis"
...yllättää jonkun ystäväni järjestämällä hänelle ikimuistoisen päivän
...korjata jonkun suuren vääryyden tai epäkohdan
...nähdä Niagaran putoukset
...oppia soittamaan jotain soitinta
...tehdä polkupyörämatkan Ahvenanmaalle
...kiertää kaikki Suomen kansallispuistot


Siinähän niitä.. Jotkut asioista on vaan aloittamisen päässä, jotkut kaukaisempia haaveita. Koska viimeisen viikon aikana ihan kaikki on tuntunut menevän jollain tavalla pieleen, niin nyt palkitsen itseni listan asioista jollain, mihin vaan minä itse voin vaikuttaa ja voin tehdä sen heti. Onnistumisen kokemuksia ja tilaa uusille haaveille. 

“The one who falls and gets up is stronger than the one who never tried. Do not fear failure but rather fear not trying.” 
― Roy T. Bennett, The Light in the Heart

Miltä sinusta tuntuu?

Voiko kukaan koskaan todella ymmärtää, miltä toisesta ihmisestä tuntuu? Me usein haemme kovasti sielunkumppania, jotain toista ihmistä, joka ymmärtäisi meitä täydellisesti. Jos toinen ei heti ymmärrä, luovutetaan eikä edes yritetä selittää, koska "Jos hän olisi etsimäni ihminen, niin hän ymmärtäisi". Nykyään deittailu on paljon helpompaa. Internet on täynnä treffisivustoja ja aina löytyy uusia seuralaisia. Ei ole tavallaan pakko edes yrittää nähdä vaivaa toisen eteen, koska puhelin on jo täynnä uusia ehdokkaita. Jos kuitenkin haluaa ymmärtää toista, niin pitää muistaa, että jokainen ei koe tunteita täysin samanlaisesti kuin itse kokee tai kuin ex-kumppani tai naapuri tai paras ystävä. Jokainen yksilö kokee asiat oman itsensä kautta ja reagoi tunteisiinsa omalla tavallaan. 

Itse koen, että sopivassa määrin esimerkiksi pelko on terveellinen tunne ja sitä pitää kuunnella, mutta jos pelko estää tarttumasta mahdollisuuksiin, niin se kääntyy itseä vastaan. Jokaisen omakohtaiset kokemukset ja eletty elämä muuttaa suhtautumista erilaisiin tilanteisiin, mutta sekin on yksilöllistä. Kenenkään kokemuksia ja tunteita ei voi vertailla, jokainen kokee ja tuntee erilaisesti eikä kenenkään kokemus ole toista parempi tai huonompi, jokaiselle itselleen tunne on täysin totta sillä hetkellä, kun sen elää. Miten siis kukaan voisi lopulta tietää paremmin mikä toiselle on hyväksi ja mikä ei. Jokin asia voi tuntua toisesta pieneltä ja mitättömältä, mutta jollekin toiselle se voi sillä hetkellä olla suuri ja merkittävä. Koskaan ei siis saisi sanoa toiselle tietävänsä täysin, miltä toisesta tuntuu tai neuvoa, miten toisen pitäisi suhtautua tai ajatella. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää, kannustusta, rohkaisua ja välittämistä voi ja pitää antaa, mutta toisen ihmisen kokemuksia ja tunteita ei koskaan pidä arvostella tai mitätöidä. Kukaan toinen ei voi täysin tietää, miltä minusta tuntuu!

Erityisherkkyys on tässäkin kohdassa sekä lahja että kirous. Kun yliempaattisena imee toisen tunnetiloja itseensä, niitä on helpompi ymmärtää ja myötäelää, mutta toisaalta päädytään juuri siihen, että toisen kokemusta ja ajatuksia ei voi koskaan täysin tietää. Jotenkin pitäisi osata suojella itseään menemästä mukaan toisen tunteisiin, mutta se myötäelämisen ja empaattisuuden tunne on niin voimakas, että kokee tekevänsä väärin, jos ei osallistu toisen ihmisen tilanteisiin. Toisaalta tämä pätee myös positiivisissa tunteissa, kun toinen on onnellinen, niin erityisherkkä imee sen tunteen itseensä ja on toisen puolesta onnellinen. Niin onnellinen, että meinaa haljeta. Tätä vahvaa ja voimakasta myötäelämistä on vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei erityisherkkyystaipumuksia ole. Erityisherkkä vaikuttaa omituiselta, tuuliviiriltä, johon vaikuttaa jokaisen ihmisen jokainen tunne. Ja näinhän se pääpiirteissään meneekin... Erityisherkkä on kuitenkin kiltein, auttavaisin ja uskollisin ihminen, jota koskaan kohtaat ja jos uskallat hypätä tämän ihmisen matkaan, osaat kohdella häntä hyvin ja ymmärrät hänen tunnetilojensa vaihtelua, niin hän varmasti antaa sinulle sellaista aitoa rakkautta ja välittämistä, mistä et ole ennen osannut edes uneksia. 


"Epäröinnin kynnyksellä kysy kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?" - Tommy Tabermann