Vuosipäivä

Facebook ystävällisesti muistutti, että olen tänään ollut tasan vuoden nykyisessä työpaikassani. Miten hirvittävän nopeasti aika meneekään! Nyt kun miettii vuoden eteenpäin, niin se tuntuu ikuisuudelta, mutta taaksepäin ajateltuna, tuntuu, että siitä on vaan ihan hetki.

Mitä sitten vuoden aikana on tapahtunut?

Aiemmin minulle yleensä vuoden vaihtuessa iski jonkunlainen kriisi siitä, että taas meni vuosi ja mitä sain aikaan.. Jotenkin aina oli sellainen olo, että olisi pitänyt enemmän, mutta en silti osannut määritellä, mitä olisi pitänyt enemmän.

Paljon piti menettää ja lähteä ihan kokonaan nollasta uudelleen alkuun ennen kuin oppi olemaan kiitollinen kaikesta siitä mitä on. Nyt kun mietin vuotta tästä taaksepäin, tuntuu, että on tapahtunut vaikka mitä ja osaan olla tyytyväinen siihen mitä kaikkea olen vuoden aikana kokenut ja nähnyt ja oppinut ja saanut aikaan. Helppo ei mennyt vuosi ole millään tavalla ollut, mutta se on kasvattanut ja opettanut paljon, vaikka paljon on vielä opittavaa ja tehtävää jäljelläkin. Ja ennen kaikkea koettavaa. Ihan jokaisen kokemuksen, olkoon hyvä tai huono sillä hetkellä, voi kääntää voimakseen ja löytää siitä ne positiiviset puolet. Joskus siihen menee hetki, ennen kuin sen näkee, mutta jokaisessa kokemuksessa on kuitenkin joku positiivinenkin viesti ja tarkoitus.

Parhaiten mieleen jääneitä juttuja viimeisen vuoden ajalta:

Vaihdoin siis tosiaan työpaikkaa, siinä on ollut aika paljon uutta opittavaa, puolentoista sataa uutta ihmistä, joiden kaikkien nimiä ja kasvoja en vieläkään valitettavasti osaa yhdistää. Seuraavan vuoden tavoite on oppia jokainen nimeltä.

Pääsin kouluun, olen siis opiskelija työn ohessa ja se jos joku on pakottanut miettimään ajankäyttöä ihan uudella tavalla.

Tapasin paljon uusia ihmisiä, osa on tullut jäädäkseen ja osa tehnyt jonkun lyhyen pyörähdyksen opettaen jotakin.

Kävin elämäni ensimmäisen kerran, tai itseasiassa kaksi kertaa, Venäjällä ja se oli oikeastaan aika cool.

Kävin ensimmäisen kerran moneen vuoteen uimassa ihan järvessä. Kylmäähän se oli, mutta kävin kuitenkin :)

Ihastuin lapseni koitanpentuun enemmän kuin olisin voinut kuvitella. Sen johdosta luonani asuisi melko varmasti koira, mutta tähän rytmiin koiraa ei oikein voi ottaa. Ensin pitää emännän varmaan rauhoittua ja pysyä kotona enemmän.

Sain elämäni ensimmäisen ylinopeussakon ja heti perään ehkä myös toisen, postia odotellessa...

Sain lettuja, pannukakkua ja lasagnea ensimmäisen kerran melkein 20 vuoteen. Voi että, miten maistui hyvälle ihan ne kaikki!

Hurjan paljon mieleenpainuneita juttuja ja kaikkein suurimmilta tuntuu lopulta kaikkein pienimmät asiat. Olen kiitollinen, että olen saanut kokea ihan kaiken sen, mitä viimeisen vuoden aikana olen kokenut. Kaikella on joku tarkoitus!