Tunnelukot

Kaivoin jälleen hyvästä syystä esille Kimmo Takasen kirjoittaman Tunne lukkosi - vapaudu tunteiden vallasta -kirjan. Kirjassa kuvataan ihmisen 18 tunnelukkoa sekä erilaisia haitallisia selviytymiskeinoja. Luin kirjan muutama vuosi sitten ja opin tunnistamaan tunnelukkoni, mutta edelleen törmään siihen, että käytän haitallisia defenssejä, joten kirjan lukeminen uudestaan on varmasti paikallaan. Ei riitä, että ymmärrän, minun pitää myös kyetä kasvamaan.

Tunnelukot ja niiden aiheuttamat ajatukset ovat:

• Alistuminen - "minun on pakko alistua"
• Emotionaalinen estyneisyys - "tunteet on hallittava"
• Epäonnistuminen - "olen epäonnistuja"
• Hylkääminen - "minut hylätään kuitenkin"
• Hyväksynnän haku - "toiset määrittävät arvoni"
• Kaltoin kohtelu - "kuka tahansa voi haavoittaa"
• Kietoutuneisuus - "kaikki täytyy jakaa kanssasi"
• Oikeutus - "minulla on oikeus"
• Pessimistisyys - "kaikki menee kuitenkin pieleen"
• Rankaisevuus - "virheistä pitää rangaista"
• Riippuvuus - "en pärjää yksin"
• Riittämätön itsekontrolli - "teen mitä haluan, milloin haluan!"
• Suojattomuus - "maailma on vaarallinen paikka"
• Tunnevaje - "kukaan ei oikeasti välitä minusta"
• Uhrautuminen - "tehtäväni on palvella toisten tarpeitä"
• Ulkopuolisuus - "en kuulu mihinkään"
• Vaativuus - "olen riittämätön"
• Vajavuus - "olen kelvoton"

On hyvä muistaa, että tunnelukot eivät ole sairauksia tai mielenterveyden häiriöitä, ne ovat yleisiä ja normaaleja asioita, joiden kanssa meistä jokainen elää päivttäin. Tunnelukot ovat vanhojen kokemusten opettama tapa reagoida asioihin ja tilanteisiin vaikka juuri nyt, tällä hetkellä tilanne ei todellisuudessa olisikaan samanlainen. Jokainen tilanne kuvaa mielessämme sitä, mihin olemme tottuneet ja reagointimme ei yleensä ole tietoista ja harkittua vaan tapahtuu automaattisesti. Sama tilanne ei aiheuta jokaisella samanlaisia reaktioita, koska ajattelumme ja kokemuksemme ovat erilaisia. On hyvä ymmärtää, että usein ajatteluni ja tulkintani johtuu siitä, miten olen oppinut ajattelemaan ja siihen voin vaikuttaa itse.

Kun riittävän monta kertaa toimii samanlaisessa tilanteessa samanlaisesti ja lopputulos on aina ei toivottu, niin silloin minun on opittava muuttamaan omaa ajatteluani kyseisessä tilanteessa. Yksinkertaisimmillaan asia on aivan samanlainen kuin fyysisen toiminnan muuttaminen. Ajatellaan vaikka, että puhelimeni soi. Puhelimen soittoäänen kuuleminen on aivoilleni impulssi toimia jollain tavalla, eli haen puhelimeni, painan vihreää luuria ja vastaan puheluun. Jos painaisin punaista luuria, oppisin nopeasti, että minun on toimittava toisella tavalla, jotta pystyn vastaamaan puheluun.

Samoin tapahtuu tunnelukkojen kanssa, kun jokin lukko aktivoituu, toimin samalla tavalla kuin olen oppinut toimimaan. Jos lopputulos ei ole sitä, mitä halusin sen olevan, eli puhelu katkeaa, minun on opeteltava toinen keino reagoida, kun tunnelukko aktivoituu ja yrittää pakottaa minua toimimaan väärin. Huomaan, että olen joissain tilanteissa yrittänyt kompensoimalla korjata tunnelukon aiheuttamaan reaktiota. Olen muuttanut käyttäytymistäni täysin päinvastaiseksi koska olen yrittänyt välttää toimimasta tunnelukon ohjaamana ja taas menee metsään, lopputulos on aivan samanlainen kuin aikaisemmin.

Vaikka asia kuulostaa helpolta "Muutat vaan ajatteluasi", niin se ei todellakaan sitä ole. Se vaatii työtä, aikaa ja onnistumisen kokemuksia. Joskus turhauttaa se, että joku ihminen tulee elämääni tämän muutoksen keskellä ja muodostaa mielikuvansa juuri sen hetken perusteella, juuri sillä sekunnilla. Niissä kohdissa se kaikki työ, mitä on ajattelunsa muuttamisen eteen tehnyt tuntuu valuvan hukkaan ja jälleen luisuu takaisin siihen tuttuun ja turvalliselta tuntuvaan tapaan toimia. Yhtälö tuntuu siis täysin mahdottomalta, tarvitsisin positiivisia onnistumisen kokemuksia, jotta edullinen tapa reagoida saisi vahvistusta ja siten haitallinen jäisi lopulta kokonaan pois, mutta saan pelkästään päinvastaisia, koska en osaa vielä täysin hallita tunnelukon aiheuttamia reaktioita ja toinen ihminen ei voi mitenkään tietää, että olen keskellä muutosta.

Tunnen lukkoni, enkä halua antaa niiden hallita. Se kuitenkin vie aikaa, joten kärsivällisyys ja ymmärtäminen on se mitä tarvitsen eniten.

Jokainen meistä on matkalla ja jokainen ansaitsee kokea olevansa hyväksytty matkansa jokaisessa vaiheessa. Rakastakaa toisianne <3