torstai 15. marraskuuta 2018

Ylpeys ja ennakkoluulo

Kun Jane Austen kirjoitti teoksen Ylpeys ja ennakkoluulo, hän ei varmasti osannut kuvitella sen koskettavan ihmisiä vielä yli 200 vuoden päästäkin. Huikean teoksen on arveltu saaneen alkunsa Austenin oman romanssin kariutumisesta, koska hän vaatimattomista oloista tulleena ei kelvannut silloiselle seurustelukumppanilleen aviopuolisoksi. Vaikka Austenin suhde tosielämässä päättyi surullisesti eroon, on hän teoksessaan halunnut uskoa hyvän voittoon ja luonut rakkaustarinalle yhden maailmankirjallisuuden onnellisimmista lopuista.

Miten sitten nykyaikana ihmissuhteissa ilmenee sanat ylpeys ja ennakkoluulo?

Omaan korvaani molemmissa sanoissa on jollain tavalla negatiivinen sävy. Ylpeys tietenkin jossain määrin on hyvä asia, mutta positiivinen ylpeys on enemmänkin ehkä sitä, että osaa arvostaa ja kunnioittaa itseään, mutta silti pysyy nöyränä ja vaatimattomana. Ylpeys sanaa käytetään, käytän siis itsekin, monesti positiivisissa tilanteissa, mutta ylpeyden perimmäinen luonne ei ole kuitenkaan positiivinen.

Ylpeys on monesti ihmissuhteiden konfliktien alkuperä ja hyvin useasti syy myös siihen, että ristiriidat jäävät selvittämättä. Oma ylpeys ei anna periksi tulla toista vastaan ja myöntää omia virheitään. Ylpeä ihminen ei koe tekevänsä väärin ja suhtautuu toisiin suvaitsemattomasti. He eivät koe, että heidän pitäisi muuttaa toimintaansa mitenkään, koska he mielestään toimivat jo oikein. Ylimielinen ja ylpeä ihminen on suhteessaan toiseen kova ja kylmä ja se aiheuttaa ristiriitoja ja hankaluuksia. Ylpeys ei tarkoita hyvää itsetuntoa vaan oikeastaan täysin päinvastaista, ylpeys on vaan henkilön suojamuuri, millä hän piilottaa oman epävarmuutensa ja haavoittuvuutensa. Oletko huomannut, miten ylpeä ihminen kokee kaiken kritiikin henkilökohtaisena hyökkäyksenä tai syytöksenä? Lääkkeeksi ylpeydelle kannattaa käyttää rehellisyyttä. Rehellisyyttä itseä ja muita kohtaan. Kun uskaltaa katsoa itseänsä, virheitänsä ja puutteitansa täysin rehellisesti silmiin ja hyväksyy ne itsessään, ei ylpeydelle ole enää tarvetta. Totuushan on kuitenkin se, että jokainen meistä on jollain tavalla epätäydellinen ja tekee virheitä. Se ei tarkoita, että ei voisi silti olla tyytyväinen itseensä, se tarkoittaa, että hyväksyy itsensä ja uskaltaa myöntää virheensä ja siten myös oppia niistä.





Toinen turhia hankaluuksia aiheuttava piirre ihmisessä on ennakkoluulo. Kysyttäessä suurin osa ihmisistä kieltää olevansa ennakkoluuloinen, mutta todellisuudessa meillä kaikilla on ennakkoluuloja jossain määrin, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Ennakkoluulot johtuvat useimmiten joko pelosta tai tietämättömyydestä. Kun emme ole varmoja tai emme uskalla ajatella avoimesti, niin jäljelle jää arvailu, olettamus ja yleistäminen. Ihmissuhteessa tämä näkyy esimerkiksi niin, että oletetaan, että toinen toimii tai ajattelee samoin kuin joskus aiemmin olemme huomanneet jonkun toisen toimivan tai kuten itse toimimme. Jos joku on joskus satuttanut, niin on helpompaa ajatella, että jokainen uusikin ihminen, joka jollain tavalla edustaa samaa ihmistyyppiä, tulee satuttamaan. Tämä on myös tietynlainen itsensä suojelemisen keino, oma käsittelemätön kokemus ohjaa mieltä uskomaan, että aiempi kokemus tulee toistumaan, koska uudesta ihmisestä löytyy samankaltaisuuksia. Näin musta-valkoista ei kuitenkaan ole oikea elämä ja turhat ennakkoluulot lopulta suojelemisen sijaan rajoittavat ja haittaavat elämää. Ennakkoluuloja vastaan paras lääke on ottaa selvää asioista ja tutustua avoimesti ennakkoluuloja aiheuttavaan asiaan tai ihmiseen. Tämä toki vaatii sen, että ensin on päästänyt irti ylpeydestään ja pystyy myöntämään, että saataa olla väärässä...





Jos vielä et ole lukenut, niin kannattaa ehdottomasti lukea Jane Austinin klassikkoromaani, mikä on yksi vaikuttavimpia tarinoita siitä, miten rakkauden takia kannattaa luopua sekä ylpeydestä että turhista ennakkoluuloista. Ikuiselle romantikolle tämä teos on todiste siitä, että rakkaus voi voittaa kaikki esteet!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti