Voiko kukaan koskaan todella ymmärtää, miltä toisesta ihmisestä tuntuu? Me usein haemme kovasti sielunkumppania, jotain toista ihmistä, joka ymmärtäisi meitä täydellisesti. Jos toinen ei heti ymmärrä, luovutetaan eikä edes yritetä selittää, koska "Jos hän olisi etsimäni ihminen, niin hän ymmärtäisi". Nykyään deittailu on paljon helpompaa. Internet on täynnä treffisivustoja ja aina löytyy uusia seuralaisia. Ei ole tavallaan pakko edes yrittää nähdä vaivaa toisen eteen, koska puhelin on jo täynnä uusia ehdokkaita. Jos kuitenkin haluaa ymmärtää toista, niin pitää muistaa, että jokainen ei koe tunteita täysin samanlaisesti kuin itse kokee tai kuin ex-kumppani tai naapuri tai paras ystävä. Jokainen yksilö kokee asiat oman itsensä kautta ja reagoi tunteisiinsa omalla tavallaan.
Itse koen, että sopivassa määrin esimerkiksi pelko on terveellinen tunne ja sitä pitää kuunnella, mutta jos pelko estää tarttumasta mahdollisuuksiin, niin se kääntyy itseä vastaan. Jokaisen omakohtaiset kokemukset ja eletty elämä muuttaa suhtautumista erilaisiin tilanteisiin, mutta sekin on yksilöllistä. Kenenkään kokemuksia ja tunteita ei voi vertailla, jokainen kokee ja tuntee erilaisesti eikä kenenkään kokemus ole toista parempi tai huonompi, jokaiselle itselleen tunne on täysin totta sillä hetkellä, kun sen elää. Miten siis kukaan voisi lopulta tietää paremmin mikä toiselle on hyväksi ja mikä ei. Jokin asia voi tuntua toisesta pieneltä ja mitättömältä, mutta jollekin toiselle se voi sillä hetkellä olla suuri ja merkittävä. Koskaan ei siis saisi sanoa toiselle tietävänsä täysin, miltä toisesta tuntuu tai neuvoa, miten toisen pitäisi suhtautua tai ajatella. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää, kannustusta, rohkaisua ja välittämistä voi ja pitää antaa, mutta toisen ihmisen kokemuksia ja tunteita ei koskaan pidä arvostella tai mitätöidä. Kukaan toinen ei voi täysin tietää, miltä minusta tuntuu!
Erityisherkkyys on tässäkin kohdassa sekä lahja että kirous. Kun yliempaattisena imee toisen tunnetiloja itseensä, niitä on helpompi ymmärtää ja myötäelää, mutta toisaalta päädytään juuri siihen, että toisen kokemusta ja ajatuksia ei voi koskaan täysin tietää. Jotenkin pitäisi osata suojella itseään menemästä mukaan toisen tunteisiin, mutta se myötäelämisen ja empaattisuuden tunne on niin voimakas, että kokee tekevänsä väärin, jos ei osallistu toisen ihmisen tilanteisiin. Toisaalta tämä pätee myös positiivisissa tunteissa, kun toinen on onnellinen, niin erityisherkkä imee sen tunteen itseensä ja on toisen puolesta onnellinen. Niin onnellinen, että meinaa haljeta. Tätä vahvaa ja voimakasta myötäelämistä on vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei erityisherkkyystaipumuksia ole. Erityisherkkä vaikuttaa omituiselta, tuuliviiriltä, johon vaikuttaa jokaisen ihmisen jokainen tunne. Ja näinhän se pääpiirteissään meneekin... Erityisherkkä on kuitenkin kiltein, auttavaisin ja uskollisin ihminen, jota koskaan kohtaat ja jos uskallat hypätä tämän ihmisen matkaan, osaat kohdella häntä hyvin ja ymmärrät hänen tunnetilojensa vaihtelua, niin hän varmasti antaa sinulle sellaista aitoa rakkautta ja välittämistä, mistä et ole ennen osannut edes uneksia.
"Epäröinnin kynnyksellä kysy kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?" - Tommy Tabermann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti