Konkreettisesti rakastuneen aivoissa taphtuu seuraavaa:
- Stressihormonin eli kortisolin tuotanto lisämunuaisista voimistuu. Sen pitoisuus veressä voi olla 40 % normaalia suurempi.
- Rakastuminen voi valvottaa, estää nukahtamista, kuluttaa voimavaroja ja energiaa.
- Välittäjäaine dopamiinin käyttö lisääntyy. Dopamiini on keskeinen mielihyvän kokemisessa ja mielenkiinnon ylläpitämisessä, mutta saattaa johtaa myös huomiokyvyn kapenemiseen.
- Miessukuhormonin, testosteronin, tuotantotaso muuttuu.
- Aivokuorukan alueella tilanne näyttää samalta kuin riittävän vaikeaa tietokonepeliä pelaavalla. Solut syttyvät toimimaan.
- Hermovälittäjäaine serotoniini kiihdyttää tai hillitsee aivosolujen toimintaa. Tapahtuu kahdenlaisia muutoksia. Pelon, surun ja vihan tunteet laimenevat. Toisaalta tunnepohjainen oppiminen heikkenee. Jos suhteessa on jotain, mistä olisi hyvä oppia vastaisuuden varalle, niin se ei kovin helposti mieleen painu. Eli samat virheet ehkä toistetaan myöhemmissä suhteissa. Miten lannistavaa!
Rakastaminenkaan ei ole tunne vaikka sitä sellaisena usein pidetäänkin. Rakastaminen on tahtotila, päätös rakastaa vaikka se ei olisi aina helppoa. Päätös valita joka päivä uudestaan rakastaa sitä samaa ihmistä. Rakkaus on sitoutumista, toisen laittamista etusijalle,sitä, että haluaa luottaa ja uskoa. Se on ystävyyttä ja kumppanuutta ja ennenkaikkea tahtomista. Rakastaminen on toisen kunnioittamista ja arvostamista, yhteenkuuluvuuden tunnetta, välittämistä ja huolehtimista. Rakastaminen on kahden ihmisen keskinäinen sopimus vastavuoroisuudesta, tasapuolisuudesta, tasa-arvoisuudesta ja sitoutumisesta.
Rakastakaa toisianne! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti