Rasittava ajatusvyöry

Välillä ärsyttää tämä ominaisuuteni tehdä kaikki joko täysillä tai sitten ei ollenkaan. Aina kun kiinnostun jostain asiasta, kiinnostun siitä täysillä ja se vie kaiken huomioni ja energiani. On se sitten harrastus, työ tai ihminen. Harrastukset ja työ ei valita saamastaan huomiosta, mutta ihmisten kanssa on välillä vaikeampaa. Tähän erityisherkkyyteen kun kuuluu asioiden loputtomalta tuntuva miettiminen ja analysointi, niin sitä on joskus toisten vaikea ymmärtää ja jaksaa. Hyvä ystäväni usein ihmettelee, miksi mietin jotain vanhaa asiaa edelleen ja aina uudestaan palaan pohtimaan, mitä oikeasti tapahtui ja miksi. Tiedän, että se on rasittavaa toiselle, mutta en vaan voi sille mitään.

Rauhallisen ja hillityn ulkokuoreni alla ei monikaan uskoisi käyvän sellaisen taukoamattoman ajatustenvyöryn, mikä siellä oikeasti käy. Kun joku tai jokin herättää mielenkiinnon, niin se pyörii mielessä jatkuvasti. Jokainen tilanne, sanottu sana, tehty asia, ihan kaikki pitää kelata läpi satoja kertoja, jos vaikka jotain on jäänyt huomaamatta tai ymmärtämättä edellisillä kerroilla. Jos koen, että tulen väärin ymmärretyksi, niin yritän selittää kaikin mahdollisin tavoin, jotta toisella olisi edes teoreettinen mahdollisuus ymmärtää, ajatuksiahan ei kukaan osaa lukea. Näin toimin kuitenkin vaan sellaisten ihmisten kanssa, joiden mielipiteellä on jotain merkitystä ja totta puhuakseni, lopulta on hyvin vähän niitä, joiden mielipide minusta merkitsee minulle jotain. Erityisherkän kanssa on vaikea tulla toimeen, joskus aivan täysin mahdotonta. Silti en vaihtaisi tätä kykyä tuntea ja aistia mihinkään, tulen sen kanssa toimeen ja niin tulevat varmasti nekin, joilla oikeasti on merkitystä.